 |
| Juhani Viitanen kuva Kiitos! |
Ihmiset ovat kyselleet minulta suuresta transformaatiosta, mitä käymme läpi. Sitä on kutsuttu ylösnousemukseksi, mutta minä (ja ilmeisesti muutkaan) en pidä tuosta sanasta. Se liitetään liikaa uskontoon ja saa minut ajattelemaan lähtemistä ylös kehostamme. Muistan, että isäni odotti aina Ashtaria "sädettämään" hänet ulos kurjasta fyysisestä kehostaan. Olen liittänyt muita ehdotuksia tämän artikkelin loppuun.
Minulle transformaatioprosessissa ei ole kyse pääsemisestä pois fyysisestä todellisuudesta, vaan sen syleilemisestä täysin samalla tietoisena ei-fyysisestä äärettömästä olemuksestamme. Meistä on tulossa moniulotteisia.
Kysyin ihmisiltä, minkä sanojen he ajattelevat kuvaavan tätä prosessia. Kysyin myös, mitä he ovat kokeneet ja mitä he odottavat tulevaisuudessa. Sain paljon vastauksia kuvaaviksi sanoiksi (lainauksia artikkelin lopussa) ja monia tilityksiä kokemuksista, mutta kukaan ei kertonut, mitä hän odottaa. Kenties kenelläkään ei ole mitään odotuksia tai voisiko olla niin, ettei kukaan tuntenut olevansa "pätevä" ilmaisemaan mielipidettään. Niin tai näin, luulen, että on minun tehtäväni kertoa, mitä odotan tapahtuvaksi muutaman seuraavan vuoden aikana.
Joitain transformaatiota kuvaavia sanoja ovat:
- muistaminen
- rakkaus
- herääminen
- transformaatio
- oleminen
- rajattomuus
- metamorfoosi
- moniulotteisuus
- ykseys/yhtenäisyys/yhtä oleminen
- itsenäisyys
- vapaus
Minulle kyse on ollut sen muistamisesta, että olen moniulotteinen ja rajaton olento, joka on itsenäinen ja samaan aikaan yhtä universumin kanssa. Rajaton olemukseni on luonnostaan rakastettu ja rakastettava, arvostettu ja arvokas eikä minun tarvitse tehdä mitään ansaitakseni rakkautta, koska se on luontainen tilani. Samaan aikaan olen elänyt fyysisessä todellisuudessa, johon edelleen vaikuttavat vanhan todellisuuden säännöt. Näin elämäni ei ehkä näytä "täydelliseltä" fyysisen todellisuuden näkökulmasta, mutta tämä ei vaikuta rajattoman olemukseni "täydellisyyteen". Kyse on myös vapautumisesta vanhan todellisuuden säännöistä, uskomusjärjestelmistä ja ohjelmoinnista.
- Polariteetti: vasemman ja oikean aivopuoliskon erillisyys
- polariteetti: korkeampi tai matalampi, hyvä tai paha jne.
- ei valinnanmahdollisuutta (vs. kyky valita, mitä haluaa, ja muuttaa valintaansa, jos se ei enää palvele)
- alttius (vs. täysivaltaisuus)
- kamppailu ja ponnistelu ("on tehtävä työtä elääkseen")
- oppiminen rajojen kautta (vs. oppiminen inspiraation kautta)
- tunnevuoristorataohjelma (liittyy alttiuteen, energian varastamiseen ja draamaan)
- karma (varmistaa kokemusvalikoiman)
- palvelusopimukset ja valat/lupaukset
Kaikki nämä ovat osa maapeliä vanhassa energiassa. Olemme päästämässä irti kaikista näistä rajoittavista ohjelmista. Päästämme irti myös itsemme määrittelemisestä, kuten parantajaksi, älyköksi, kivaksi ihmiseksi jne. Joistakin määritelmistä on helppoa päästää irti, kuten ainainen huolehtija (uuvuttavaa!) tai vähemmän fiksu tai ruma. Toisista määritelmistä on vähän vaikeampaa päästää irti. Nämä ovat asioita, joita olemme rakastaneet itsessämme, ja asioita, jotka ovat tehneet meistä arvokkaita menneisyydessämme, kun olemme olleet hyvä tytär tai poika.
Yksi määritelmä josta puhdistuin, oli hyvä äiti. Tiesin aina, että hankkisin lapsia. Kun olin noin 16-vuotiasa, näin unta, missä vietin 84-vuotissyntymäpäivääni. Lapsia ja lapsenlapsia oli ympärilläni. Tiesin, että olin katkaissut/parantanut toimimattomat ja väkivaltaiset mallit perheessäni ja aloitin uuden terveen ja rakastavan mallin, mikä välitettäisiin seuraaville sukupolville. Tunsin, että oli pyhää työtäni olla hyvä äiti.
Silloin kun nuorimmaiseni oli 5-vuotias, erosin hänen isästään. Vaikka hän oli viettänyt erittäin vähän aikaa tytön kanssa siihen mennessä, hän vaati yhteishuoltajuutta. Tyttö vihasi menemistä hänen taloonsa. Minun piti kirjaimellisesti raahata hänet nyyhkyttävänä isänsä ovelle. Kun hän palasi luokseni, hän itki ja sanoi, miten paljon hän vihasi isäänsä, ja oli hyvin takertuva. Ollessani hyvä äiti annoin hänelle paljon huomiota, peilasin häntä, kun hän itki, jotta hän voisi purkaa kaiken tuon tunteen. Enkä tietystikään sanonut koskaan mitään pahaa hänen isästään. Vaikka kaipasin häntä poissa ollessa, olin kauhuissani hänen paluustaan, koska se merkitsi omistautumista yksin hänelle joskus tuntikausia. Ajattelin, että minun oli tehtävä tämä ollakseni hyvä äiti.
Vaihdoin terapioita erään toisen terapeutin kanssa ja työstimme "hyvä äiti" -sääntöjäni. Entisessä elämässä olin ollut huono äiti ja jättänyt lapset sisareni huolehdittavaksi pyrkien omiin intresseihini. Kun palasin takaisin, oli liian myöhäistä. Kaikki olivat kuolleet. Tuon elämän lopussa vannoin, etten tekisi sitä enää koskaan ja että olisin tästedes aina hyvä äiti. Terapiassa pystyin päästämään irti syyllisyydestä, häpeästä, surusta ja itseni tuomitsemisesta tuon kokemuksen osalta. Voitaisiin sanoa, että annoin anteeksi itselleni. Ja mitätöin päätöksen, minkä olin tehnyt tuon elämän lopussa. Tämä antoi minulle nyt vaihtoehdon olla huono äiti, jos niin valitsin. Tämä ei merkitse, että minun täytyi olla huono äiti - minulla oli nyt vain tuo vaihtoehto.
Seuraavana päivänä tyttäreni palasi isänsä luota. Annon hänelle tunnollisesti paljon huomiota ja leikin barbeilla hänen kanssaan. En koskaan leikkinyt nukeilla ollessani pieni enkä todellakaan nauti siitä. Tunnin kuluttua sanoin tarvitsevani tauon. Tyttäreni alkoi itkeä sanoen: "Tuskin koskaan saan olla kanssasi ja kun saan, niin et edes leiki kanssani." Aiemmin tämä olisi laukaissut syyllisyyteni ja olisin leikkinyt pidempään, vaikken olisi oikeasti halunnutkaan. Tämä kerta oli erilainen. Katsoin tyttöä ja sanoin: "Olet todella hyvä siinä." En vihaisena enkä sarkastisesti, mutta yhtäkkiä oivaltaen hänen upeat kykynsä manipuloijana. Hän katsoi poispäin hetken ja sitten katsoi taas minua virnistäen ja sanoi: "Olen aina ollut." Suhteemme muuttui paremmaksi tuolla hetkellä. En tehnyt asioita, joista en pitänyt, koska ajattelin, että minun pitäisi hyvänä äitinä. Suhteeni kaikkiin kolmeen lapseeni parantui tuon jälkeen. Meillä alkoi olla hauskempaa, koska en aina yrittänyt tehdä asioita "oikein" ja saada heitä tekemään asioita "oikein".
Luulen, että asian ydin on, että olemme päästämässä irti polariteetista - hyvä/huono, oikea/väärä jne. Kun teemme sen, vapaudumme automaattisesti tuomitsemisesta, mikä sallii meidän tuntea olevamme rakastettavia ja arvokkaita juuri sellaisena, kuin olemme tällä hetkellä - riippumatta "ulkoisesta kuvasta". Ja koska olemme edelleen siirtymäjaksossa, kun vanha todellisuus on limittäin uuden todellisuuden kanssa, on jokseenkin taattua, että ulkoinen kuva ei ole täydellinen. Ajatelkaa asiaa: jos menestyisitte vanhan todellisuuden säännöissä, miksi luopuisitte niistä? Tulee aika, jolloin sanotte: "Unohda se! Tämä paska ei toimi minulla! En siis yritä enää sopia mukaan, olla hyvä äiti, vastuullinen poika tai saada hyvää luottoluokitusta." Yhteiskunnan säännöillä ja sillä, mitä muut ihmiset sanovat, ei ole enää merkitystä. Se on vapautta!
Toinen siirtymän osa, minkä näen tapahtuvan, on irtipäästäminen fyysisen todellisuuden ja erityisesti kehomme tuomitsemisesta. Useimmat uskonnot ja new age -opetukset kertovat, että on opittava ylittämään kehomme halut, erityisesti alempiin chakroihin liittyvät asiat. Ei-fyysinen (henkinen) todellisuus on parempi kuin fyysinen. Olemmehan "langenneet armosta" ja päätyneet tänne. Meitä ikään kuin rangaistaan keholla. Maakokemus on ainutlaatuinen. Ei ole mitään muuta paikkaa, missä voimme saada niin intensiivisiä kokemuksia kuin täällä. Kun katson toisia inkarnoitumispaikkoja, ne näyttävät tavallaan pastellivärisiltä. Siellä saattaa olla helpompaa ja rauhallisempaa, mutta ei yhtä jännittävää. Maa on täynnä kirkkaita ja eläviä värejä, voimakkaita päävärejä ja upeita helmiäissävyjä.
Jos ajattelee asiaa, niin saamme kosmista energiaa ja informaatiota universumin keskuksesta, galaksin keskuksen kautta Siriukseen ja sieltä auringon kautta maahan. Mitä jos kosminen viisautemme tulisi jalkojemme ja juurichakramme kautta (mitkä ovat lähimpänä maata) kruunuchakran sijasta? Jos se olisi totta, niin sen sijaan että menemme ylös kehostamme yhdistyäksemme henkisen viisauden kanssa, yhdistyisimme enemmän maahan ja enemmän kehoomme. Kokeilkaa sitä joskus.
Kun jatkamme polkuamme rakkauteen/ykseyteen/rajattomuuteen/heräämiseen, näemme lisää vanhojen järjestelmien kaatuvan. Planeetalla tapahtuu muutoksia ja joitain ihmisiä lähtee. Vanhat järjestelmät - talous, hallinto, uskonto, koulutus jne. - jatkavat romahtamistaan. Tulee heilahduksia ylös- ja alaspäin. Katsotaanpa esimerkkinä USA:ta ja presidentti Obaman valintaa. Hänen valintansa oli mahdollinen, koska USA oli muuttunut enemmistöltään nuoren sielun tasolta kypsän sielun tasolle. Nuoren sielun tasolla keskitytään fyysisen todellisuuden hallitsemiseen/osaamiseen. Nämä ovat toimitusjohtajia, niitä joilla on kaikki asiat, jotka merkitsevät menestystä vanhassa todellisuudessa - kallis talo, hieno auto, italialainen puku jne. Nuorella sielupersoonalla ei ole tunneviisautta tai empatiaa. Hän näkee maailman "minuna" ja "ei minuna".
Kypsän sielun tasolla sydänchakra avautuu ja olento (yksittäinen ihminen tai maa) oppii tunteita ja empatiaa. Kypsän sielun näkemys on "minä" ja "muut minät". Bush on nuori sielu ja Obama kypsä sielu.
Aina kun sielu siirtyy tasolta toiselle, se menee tuntemattomalle alueelle ja tuntee epävarmuutta ja pelkoa. Paineen alla sielu palaa aiemman sielutason strategioihin ja ajattelutapoihin joksikin aikaa. Mutta työntö uuden tason vastaanottamiseksi saa sen lopulta taas hyväksymään uuden sielutason näkökulmat ja elämään niiden mukaisesti. Tämä on tapahtunut USA:ssa. Ja tämä malli - siirtyminen eteenpäin ja sitten palaaminen takaisin joksikin aikaa - tapahtuu meille kaikille yksilöinä sekä maailmalle kokonaisuutena.
Näen sen rinnakkaisjakautumisena ja ne ihmiset lähtevät, jotka eivät halua olla uudella rinnakkaismaapallolla. He saavat todellisuuden, joka sopii heidän tietoisuutensa ja haluamisensa kokemusten tasolle. Me saamme todellisuuden, joka sopii meidän tietoisuutemme ja haluamiemme kokemusten tasolle. Se ei tapahdu yhdessä yössä. Ei herätä 22.12.2012 täysin uuteen maailmaan. Olemme päättäneet tehdä tämän siirtymän mahdollisimman lempeästi.
Ihmisperspektiivistä se voi näyttää hyvin hitaalta, mutta Saint Germain kertoo minulle, että kuljemme todella nopeasti! Meidän ei odotettu pääsevän näin nopeasti tähän, missä nyt olemme. Hän ehdottaa, että rentoudumme vähän! Pääsemme perille taatusti. Meidän täytyy antaa kehollemme aikaa käsitellä korkeampia taajuuksia. Saamme näiden taajuuksien sykkeitä ja sitten jonkin aikaa sopeutumiseen ja transformoitumiseen fyysisesti. Näitä sykkeitä tulee nopeammin, muutaman päivän välein. Vain vuosi, pari sitten pystyimme käsittelemään sykkeitä vain kerran kuussa tai parissa.
Tässä siirtymässä elämisen vaikein osa on, että tiedämme, että on uusi todellisuus, ja tiedämme, miten upeaa ja hauskaa voi olla. Samaan aikaan elämämme vähän vanhassa todellisuudessa, kun nämä kaksi limittyvät edelleen. Kun nämä kaksi todellisuutta vetäytyvät erilleen, tulee helpommaksi ilmentää, mitä haluamme tänne. Samaan aikaan vanhan todellisuuden "valtapelurit" ovat aina vain uhatumpia. He yrittävät pitää kiinni vallastaan ja meistä. Perimmiltään he eivät voi onnistua, mutta he yrittävät koukuttaa meidät takaisin pelkoon ja häpeään perustuvaan todellisuuteen, mikä antaa heille voimaa. Tätä tapahtuu mikro- ja makrotasolla. Elämässänne ne jotka ovat ruokkineet itseään energiallanne, tekevät parhaansa saadakseen teidät jatkamaan sitä. He yrittävät saada teidät tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään itseänne. Sanoisin, että mitä enemmän he sanovat teidän tekevän väärin, sitä enemmän itse asiassa teette oikein!
Pian julkaistaan uusia ja upeita teknologioita, jotka muuttavat planeetan täysin. Autot jotka kulkevat vedellä tai myrkyttömällä alkoholilla, mikä perustuu merta puhdistavaan rakkolevään, vanhat renkaat ja terveydenhoidon jätteet prosessoidaan ilman myrkkyjä orgaaniseksi lannoitteeksi, turbiinit jotka valjastavat meren vuorovedet tuottamaan riittävästi energiaa suurkaupungeille ja paljon muuta.
Yksi asia jonka näen tapahtuvan lähitulevaisuudessa, on kiistämätön todiste maan ulkopuolisista olennoista. Meitä valmistellaan tähän monin tavoin. Katsokaa, miten monia elokuvia ja televisio-ohjelmia on maan ulkopuolisista. Kuulin, että USA:n hallitus rahoittaa ohjelmaa nimeltään "The Event" maan ulkopuolisista, joita jo elää maan päällä teeskennellen olevansa ihmisiä. Ja ohjelman presidentti on afroamerikkalainen. Obamalle on annettu selonteko maan ulkopuolisista, joiden kanssa hallintomme on työskennellyt vuosikymmeniä. Paljastuminen on lähellä.
Ennen kuin pystymme ilmentämään muutoksia fyysiseen todellisuuteen, meidän on tehtävä sisäinen transformaatio. Haasteellinen osa on rakastaa jatkuvasti itseämme ja säilyttää luontainen oman arvon tunne, kunnes fyysisyys saa kiinni henkisyyden. Olkaa siis ystävällinen itsellenne ja kärsivällinen. Menestyksenne on taattu!
Alla joitain ehdotuksia, joita sain määrittelemään ja kuvaamaan tätä transformaatiota:
*Vapaa oleminen, rajaton oleminen, jumalainen oleminen
* Minulle transformaatioprosessi on oppimista lopettamaan vastustaminen. Jos vastustamme tunteitamme, ne hallitsevat havaintojamme ja tekevät meistä sokean sille, mitä on. Ja uskon, että kiinnitymme moniin asioihin, että voimme kätkeä tunteemme.
* Äskettäin minusta tuntui siltä, että transformaatio oli kuin elämänpelin sääntöjen oppimista ja kun on oppinut säännöt, pelistä tulee selvää ja helppoa. Mutta nyt tuntuu siltä, että on oikeastaan vain yksi sääntö ja se on vastustamisesta irtipäästäminen.
* Pidän sanasta "herääminen" (aidolle itsellemme). Herääminen avaa minut myötätunnolle, hyväksynnälle, rakkaudelle ja kunnioitukselle itseäni kohtaan riippumatta siitä, mitä ulkoinen maisema haluaisi minun uskovan (harha).
* Vapaus
* Luen sen (ascension = ylösnouseminen) kahtena sanana "a scension" eli se on jatkuvaa aisteillani aistimista. Pidän siitä näin, koska sitä oma "ylösnousemukseni" on ollut ja edelleen on - palaamista takaisin aistieni tiedostamiseen ja niiden avaamiseen - mikä on alussa joskus hyvin tuskallista - antaen itseni olla taas elossa sen sijaan, että olen analyyttinen ja "älykäs" mutta turta. "En ole tyhmä, olen vain turta."
* Ykseys on sana, jonka tunnen kattavan tämän prosessin - ennen energiamme olivat pirstoutuneena ympäriinsä, nyt kutsumme kaikki aspektit takaisin emmekä jätä mitään niistä taakse.
* Kyse on tulemisesta täysin eri olennoksi prosessissa, joka on yhtä luonnollinen kuin perhosen kuoriutuminen kotelosta. Metamorfoosi. Se on transformoitumista.
Perhoseksi muuttumista?
Transformoitumista?
Muuntumista?
Kotelovaihetta?
Moniulotteista elämistä?
Moniulotteista havaitsemista?
Uudelleenjohdotusta?
* Siirtymä
* Sielun hakeminen
* Oman havaintoni ja kokemukseni mukaan kyse on taivaalliseen tähtitietoisuuteemme yhdistymisestä ihmismuodossa. Meille näytetään, että olemme rakkautta ja rakkaus on kaikki. Jos ruumiillistaa tämän, ei ole oikeastaan mitään merkitystä, mitä teet, kun energiasi transformoi kaikkea ympärillä "tekemättä mitään". Pidän sanasta "sulautuminen", koska se edustaa ehdottomasti läpikäymääni prosessia.
* Harmoninen valaistuminen … valon ja äänen sekoittaminen ja jakaminen
* Viidenteen ulottuvuuteen harmonisoituminen sisäisesti. Olemme kaikki syntyneet alkuperäisen sielulaulun kanssa, joka vain odottaa laulamista. Sielulaulumme kulkee mukanamme elämästä toiseen. CD vain naarmuttuu joka elämässä. Äiteinä kannamme lisätaakkaa ja meidät on korjattava, kun pirstoudumme lapsen synnytyksen ja laiminlyönti-inkarnaatioiden kautta. Sirpaleemme tuntevat saman kuin me. Kun siis muutamme ajatteluamme, nekin muuttavat. Siinä on tapahtuu ihme.
* Metamorfoosi. Minusta se sopii täydellisesti. Tunnumme muuttuvan ikään kuin kotelosta perhoseksi, eikö vain?
* Sisälläni olen resonoinut aina syvästi "kotiinpaluun" ja "ykseyteen palaamisen" kanssa!
* Minusta "ylösnousemus" ei ole enää tarkka kuvaus, koska emme mene vain "ylöspäin" ylösnoustessamme. Meistä tulee aito itsemme ja sen tehdäksemme menemme ylöspäin, alaspäin, sisäänpäin, todellisuutta kohti, unelmia kohti … Minusta tässä on kyse kehittymisestä ja tulemisesta aidoksi itseksi, yhdistäen kaikki osamme ja päästäen irti siitä, mikä erottaa meidät.
* Olen käyttänyt sanaa "herätä". Olin unessa, ennen kuin minusta tuli tietoinen energiasta ja parannustaidostani, sitten heräsin erillisyydestä ykseyteen, yhtenäisyyteen. Silloin aloin erottaa uskonnollisuuden ja henkisyyden. Uskonnossa on joku (pappi, rabbi jne.) kertomassa, mitä ajatella, mitä tehdä ja miten täytyy uskoa, ja tietysti hänelle maksetaan sen tekemisestä. Henkisyys irrottaa tuon välimiehen ja mennään suoraan Lähteeseen … ja opitaan oma totuus.
* Kenties suuri ihmiskunnan herääminen
* Eheäksi tai kokonaiseksi tuleminen
* Olen yhdistynyt enemmän sanaan "nouseva aurinko". On auringon - meidän - nousemisen aika. Ja meitä kutsutaan "nousevaksi auringoksi". Itsenäinen aurinko asuu sekä sisä- että ulkopuolellamme. Nyt solar plexuksemme itsenäisen auringon on aika nousta tervehtimään sitä itsenäistä aurinkoa, mikä on tietysti suurempi itsemme, universaalin luomisvoiman ykseydessä.
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
TRANSFORMAATIO Minulle transformaatioprosessissa ei ole kyse pääsemisestä pois fyysisestä todellisuudesta, vaan sen syleilemisestä täysin samalla tietoisena ei-fyysisestä äärettömästä olemuksestamme. Meistä on tulossa moniulotteisia.
Kysyin ihmisiltä, minkä sanojen he ajattelevat kuvaavan tätä prosessia. Kysyin myös, mitä he ovat kokeneet ja mitä he odottavat tulevaisuudessa. Sain paljon vastauksia kuvaaviksi sanoiksi (lainauksia artikkelin lopussa) ja monia tilityksiä kokemuksista, mutta kukaan ei kertonut, mitä hän odottaa. Kenties kenelläkään ei ole mitään odotuksia tai voisiko olla niin, ettei kukaan tuntenut olevansa "pätevä" ilmaisemaan mielipidettään. Niin tai näin, luulen, että on minun tehtäväni kertoa, mitä odotan tapahtuvaksi muutaman seuraavan vuoden aikana.
Joitain transformaatiota kuvaavia sanoja ovat:
- muistaminen
- rakkaus
- herääminen
- transformaatio
- oleminen
- rajattomuus
- metamorfoosi
- moniulotteisuus
- ykseys/yhtenäisyys/yhtä oleminen
- itsenäisyys
- vapaus
Minulle kyse on ollut sen muistamisesta, että olen moniulotteinen ja rajaton olento, joka on itsenäinen ja samaan aikaan yhtä universumin kanssa. Rajaton olemukseni on luonnostaan rakastettu ja rakastettava, arvostettu ja arvokas eikä minun tarvitse tehdä mitään ansaitakseni rakkautta, koska se on luontainen tilani. Samaan aikaan olen elänyt fyysisessä todellisuudessa, johon edelleen vaikuttavat vanhan todellisuuden säännöt. Näin elämäni ei ehkä näytä "täydelliseltä" fyysisen todellisuuden näkökulmasta, mutta tämä ei vaikuta rajattoman olemukseni "täydellisyyteen". Kyse on myös vapautumisesta vanhan todellisuuden säännöistä, uskomusjärjestelmistä ja ohjelmoinnista.
- Polariteetti: vasemman ja oikean aivopuoliskon erillisyys
- polariteetti: korkeampi tai matalampi, hyvä tai paha jne.
- ei valinnanmahdollisuutta (vs. kyky valita, mitä haluaa, ja muuttaa valintaansa, jos se ei enää palvele)
- alttius (vs. täysivaltaisuus)
- kamppailu ja ponnistelu ("on tehtävä työtä elääkseen")
- oppiminen rajojen kautta (vs. oppiminen inspiraation kautta)
- tunnevuoristorataohjelma (liittyy alttiuteen, energian varastamiseen ja draamaan)
- karma (varmistaa kokemusvalikoiman)
- palvelusopimukset ja valat/lupaukset
Kaikki nämä ovat osa maapeliä vanhassa energiassa. Olemme päästämässä irti kaikista näistä rajoittavista ohjelmista. Päästämme irti myös itsemme määrittelemisestä, kuten parantajaksi, älyköksi, kivaksi ihmiseksi jne. Joistakin määritelmistä on helppoa päästää irti, kuten ainainen huolehtija (uuvuttavaa!) tai vähemmän fiksu tai ruma. Toisista määritelmistä on vähän vaikeampaa päästää irti. Nämä ovat asioita, joita olemme rakastaneet itsessämme, ja asioita, jotka ovat tehneet meistä arvokkaita menneisyydessämme, kun olemme olleet hyvä tytär tai poika.
Yksi määritelmä josta puhdistuin, oli hyvä äiti. Tiesin aina, että hankkisin lapsia. Kun olin noin 16-vuotiasa, näin unta, missä vietin 84-vuotissyntymäpäivääni. Lapsia ja lapsenlapsia oli ympärilläni. Tiesin, että olin katkaissut/parantanut toimimattomat ja väkivaltaiset mallit perheessäni ja aloitin uuden terveen ja rakastavan mallin, mikä välitettäisiin seuraaville sukupolville. Tunsin, että oli pyhää työtäni olla hyvä äiti.
Silloin kun nuorimmaiseni oli 5-vuotias, erosin hänen isästään. Vaikka hän oli viettänyt erittäin vähän aikaa tytön kanssa siihen mennessä, hän vaati yhteishuoltajuutta. Tyttö vihasi menemistä hänen taloonsa. Minun piti kirjaimellisesti raahata hänet nyyhkyttävänä isänsä ovelle. Kun hän palasi luokseni, hän itki ja sanoi, miten paljon hän vihasi isäänsä, ja oli hyvin takertuva. Ollessani hyvä äiti annoin hänelle paljon huomiota, peilasin häntä, kun hän itki, jotta hän voisi purkaa kaiken tuon tunteen. Enkä tietystikään sanonut koskaan mitään pahaa hänen isästään. Vaikka kaipasin häntä poissa ollessa, olin kauhuissani hänen paluustaan, koska se merkitsi omistautumista yksin hänelle joskus tuntikausia. Ajattelin, että minun oli tehtävä tämä ollakseni hyvä äiti.
Vaihdoin terapioita erään toisen terapeutin kanssa ja työstimme "hyvä äiti" -sääntöjäni. Entisessä elämässä olin ollut huono äiti ja jättänyt lapset sisareni huolehdittavaksi pyrkien omiin intresseihini. Kun palasin takaisin, oli liian myöhäistä. Kaikki olivat kuolleet. Tuon elämän lopussa vannoin, etten tekisi sitä enää koskaan ja että olisin tästedes aina hyvä äiti. Terapiassa pystyin päästämään irti syyllisyydestä, häpeästä, surusta ja itseni tuomitsemisesta tuon kokemuksen osalta. Voitaisiin sanoa, että annoin anteeksi itselleni. Ja mitätöin päätöksen, minkä olin tehnyt tuon elämän lopussa. Tämä antoi minulle nyt vaihtoehdon olla huono äiti, jos niin valitsin. Tämä ei merkitse, että minun täytyi olla huono äiti - minulla oli nyt vain tuo vaihtoehto.
Seuraavana päivänä tyttäreni palasi isänsä luota. Annon hänelle tunnollisesti paljon huomiota ja leikin barbeilla hänen kanssaan. En koskaan leikkinyt nukeilla ollessani pieni enkä todellakaan nauti siitä. Tunnin kuluttua sanoin tarvitsevani tauon. Tyttäreni alkoi itkeä sanoen: "Tuskin koskaan saan olla kanssasi ja kun saan, niin et edes leiki kanssani." Aiemmin tämä olisi laukaissut syyllisyyteni ja olisin leikkinyt pidempään, vaikken olisi oikeasti halunnutkaan. Tämä kerta oli erilainen. Katsoin tyttöä ja sanoin: "Olet todella hyvä siinä." En vihaisena enkä sarkastisesti, mutta yhtäkkiä oivaltaen hänen upeat kykynsä manipuloijana. Hän katsoi poispäin hetken ja sitten katsoi taas minua virnistäen ja sanoi: "Olen aina ollut." Suhteemme muuttui paremmaksi tuolla hetkellä. En tehnyt asioita, joista en pitänyt, koska ajattelin, että minun pitäisi hyvänä äitinä. Suhteeni kaikkiin kolmeen lapseeni parantui tuon jälkeen. Meillä alkoi olla hauskempaa, koska en aina yrittänyt tehdä asioita "oikein" ja saada heitä tekemään asioita "oikein".
Luulen, että asian ydin on, että olemme päästämässä irti polariteetista - hyvä/huono, oikea/väärä jne. Kun teemme sen, vapaudumme automaattisesti tuomitsemisesta, mikä sallii meidän tuntea olevamme rakastettavia ja arvokkaita juuri sellaisena, kuin olemme tällä hetkellä - riippumatta "ulkoisesta kuvasta". Ja koska olemme edelleen siirtymäjaksossa, kun vanha todellisuus on limittäin uuden todellisuuden kanssa, on jokseenkin taattua, että ulkoinen kuva ei ole täydellinen. Ajatelkaa asiaa: jos menestyisitte vanhan todellisuuden säännöissä, miksi luopuisitte niistä? Tulee aika, jolloin sanotte: "Unohda se! Tämä paska ei toimi minulla! En siis yritä enää sopia mukaan, olla hyvä äiti, vastuullinen poika tai saada hyvää luottoluokitusta." Yhteiskunnan säännöillä ja sillä, mitä muut ihmiset sanovat, ei ole enää merkitystä. Se on vapautta!
Toinen siirtymän osa, minkä näen tapahtuvan, on irtipäästäminen fyysisen todellisuuden ja erityisesti kehomme tuomitsemisesta. Useimmat uskonnot ja new age -opetukset kertovat, että on opittava ylittämään kehomme halut, erityisesti alempiin chakroihin liittyvät asiat. Ei-fyysinen (henkinen) todellisuus on parempi kuin fyysinen. Olemmehan "langenneet armosta" ja päätyneet tänne. Meitä ikään kuin rangaistaan keholla. Maakokemus on ainutlaatuinen. Ei ole mitään muuta paikkaa, missä voimme saada niin intensiivisiä kokemuksia kuin täällä. Kun katson toisia inkarnoitumispaikkoja, ne näyttävät tavallaan pastellivärisiltä. Siellä saattaa olla helpompaa ja rauhallisempaa, mutta ei yhtä jännittävää. Maa on täynnä kirkkaita ja eläviä värejä, voimakkaita päävärejä ja upeita helmiäissävyjä.
Jos ajattelee asiaa, niin saamme kosmista energiaa ja informaatiota universumin keskuksesta, galaksin keskuksen kautta Siriukseen ja sieltä auringon kautta maahan. Mitä jos kosminen viisautemme tulisi jalkojemme ja juurichakramme kautta (mitkä ovat lähimpänä maata) kruunuchakran sijasta? Jos se olisi totta, niin sen sijaan että menemme ylös kehostamme yhdistyäksemme henkisen viisauden kanssa, yhdistyisimme enemmän maahan ja enemmän kehoomme. Kokeilkaa sitä joskus.
Kun jatkamme polkuamme rakkauteen/ykseyteen/rajattomuuteen/heräämiseen, näemme lisää vanhojen järjestelmien kaatuvan. Planeetalla tapahtuu muutoksia ja joitain ihmisiä lähtee. Vanhat järjestelmät - talous, hallinto, uskonto, koulutus jne. - jatkavat romahtamistaan. Tulee heilahduksia ylös- ja alaspäin. Katsotaanpa esimerkkinä USA:ta ja presidentti Obaman valintaa. Hänen valintansa oli mahdollinen, koska USA oli muuttunut enemmistöltään nuoren sielun tasolta kypsän sielun tasolle. Nuoren sielun tasolla keskitytään fyysisen todellisuuden hallitsemiseen/osaamiseen. Nämä ovat toimitusjohtajia, niitä joilla on kaikki asiat, jotka merkitsevät menestystä vanhassa todellisuudessa - kallis talo, hieno auto, italialainen puku jne. Nuorella sielupersoonalla ei ole tunneviisautta tai empatiaa. Hän näkee maailman "minuna" ja "ei minuna".
Kypsän sielun tasolla sydänchakra avautuu ja olento (yksittäinen ihminen tai maa) oppii tunteita ja empatiaa. Kypsän sielun näkemys on "minä" ja "muut minät". Bush on nuori sielu ja Obama kypsä sielu.
Aina kun sielu siirtyy tasolta toiselle, se menee tuntemattomalle alueelle ja tuntee epävarmuutta ja pelkoa. Paineen alla sielu palaa aiemman sielutason strategioihin ja ajattelutapoihin joksikin aikaa. Mutta työntö uuden tason vastaanottamiseksi saa sen lopulta taas hyväksymään uuden sielutason näkökulmat ja elämään niiden mukaisesti. Tämä on tapahtunut USA:ssa. Ja tämä malli - siirtyminen eteenpäin ja sitten palaaminen takaisin joksikin aikaa - tapahtuu meille kaikille yksilöinä sekä maailmalle kokonaisuutena.
Näen sen rinnakkaisjakautumisena ja ne ihmiset lähtevät, jotka eivät halua olla uudella rinnakkaismaapallolla. He saavat todellisuuden, joka sopii heidän tietoisuutensa ja haluamisensa kokemusten tasolle. Me saamme todellisuuden, joka sopii meidän tietoisuutemme ja haluamiemme kokemusten tasolle. Se ei tapahdu yhdessä yössä. Ei herätä 22.12.2012 täysin uuteen maailmaan. Olemme päättäneet tehdä tämän siirtymän mahdollisimman lempeästi.
Ihmisperspektiivistä se voi näyttää hyvin hitaalta, mutta Saint Germain kertoo minulle, että kuljemme todella nopeasti! Meidän ei odotettu pääsevän näin nopeasti tähän, missä nyt olemme. Hän ehdottaa, että rentoudumme vähän! Pääsemme perille taatusti. Meidän täytyy antaa kehollemme aikaa käsitellä korkeampia taajuuksia. Saamme näiden taajuuksien sykkeitä ja sitten jonkin aikaa sopeutumiseen ja transformoitumiseen fyysisesti. Näitä sykkeitä tulee nopeammin, muutaman päivän välein. Vain vuosi, pari sitten pystyimme käsittelemään sykkeitä vain kerran kuussa tai parissa.
Tässä siirtymässä elämisen vaikein osa on, että tiedämme, että on uusi todellisuus, ja tiedämme, miten upeaa ja hauskaa voi olla. Samaan aikaan elämämme vähän vanhassa todellisuudessa, kun nämä kaksi limittyvät edelleen. Kun nämä kaksi todellisuutta vetäytyvät erilleen, tulee helpommaksi ilmentää, mitä haluamme tänne. Samaan aikaan vanhan todellisuuden "valtapelurit" ovat aina vain uhatumpia. He yrittävät pitää kiinni vallastaan ja meistä. Perimmiltään he eivät voi onnistua, mutta he yrittävät koukuttaa meidät takaisin pelkoon ja häpeään perustuvaan todellisuuteen, mikä antaa heille voimaa. Tätä tapahtuu mikro- ja makrotasolla. Elämässänne ne jotka ovat ruokkineet itseään energiallanne, tekevät parhaansa saadakseen teidät jatkamaan sitä. He yrittävät saada teidät tuntemaan syyllisyyttä ja epäilemään itseänne. Sanoisin, että mitä enemmän he sanovat teidän tekevän väärin, sitä enemmän itse asiassa teette oikein!
Pian julkaistaan uusia ja upeita teknologioita, jotka muuttavat planeetan täysin. Autot jotka kulkevat vedellä tai myrkyttömällä alkoholilla, mikä perustuu merta puhdistavaan rakkolevään, vanhat renkaat ja terveydenhoidon jätteet prosessoidaan ilman myrkkyjä orgaaniseksi lannoitteeksi, turbiinit jotka valjastavat meren vuorovedet tuottamaan riittävästi energiaa suurkaupungeille ja paljon muuta.
Yksi asia jonka näen tapahtuvan lähitulevaisuudessa, on kiistämätön todiste maan ulkopuolisista olennoista. Meitä valmistellaan tähän monin tavoin. Katsokaa, miten monia elokuvia ja televisio-ohjelmia on maan ulkopuolisista. Kuulin, että USA:n hallitus rahoittaa ohjelmaa nimeltään "The Event" maan ulkopuolisista, joita jo elää maan päällä teeskennellen olevansa ihmisiä. Ja ohjelman presidentti on afroamerikkalainen. Obamalle on annettu selonteko maan ulkopuolisista, joiden kanssa hallintomme on työskennellyt vuosikymmeniä. Paljastuminen on lähellä.
Ennen kuin pystymme ilmentämään muutoksia fyysiseen todellisuuteen, meidän on tehtävä sisäinen transformaatio. Haasteellinen osa on rakastaa jatkuvasti itseämme ja säilyttää luontainen oman arvon tunne, kunnes fyysisyys saa kiinni henkisyyden. Olkaa siis ystävällinen itsellenne ja kärsivällinen. Menestyksenne on taattu!
Alla joitain ehdotuksia, joita sain määrittelemään ja kuvaamaan tätä transformaatiota:
*Vapaa oleminen, rajaton oleminen, jumalainen oleminen
* Minulle transformaatioprosessi on oppimista lopettamaan vastustaminen. Jos vastustamme tunteitamme, ne hallitsevat havaintojamme ja tekevät meistä sokean sille, mitä on. Ja uskon, että kiinnitymme moniin asioihin, että voimme kätkeä tunteemme.
* Äskettäin minusta tuntui siltä, että transformaatio oli kuin elämänpelin sääntöjen oppimista ja kun on oppinut säännöt, pelistä tulee selvää ja helppoa. Mutta nyt tuntuu siltä, että on oikeastaan vain yksi sääntö ja se on vastustamisesta irtipäästäminen.
* Pidän sanasta "herääminen" (aidolle itsellemme). Herääminen avaa minut myötätunnolle, hyväksynnälle, rakkaudelle ja kunnioitukselle itseäni kohtaan riippumatta siitä, mitä ulkoinen maisema haluaisi minun uskovan (harha).
* Vapaus
* Luen sen (ascension = ylösnouseminen) kahtena sanana "a scension" eli se on jatkuvaa aisteillani aistimista. Pidän siitä näin, koska sitä oma "ylösnousemukseni" on ollut ja edelleen on - palaamista takaisin aistieni tiedostamiseen ja niiden avaamiseen - mikä on alussa joskus hyvin tuskallista - antaen itseni olla taas elossa sen sijaan, että olen analyyttinen ja "älykäs" mutta turta. "En ole tyhmä, olen vain turta."
* Ykseys on sana, jonka tunnen kattavan tämän prosessin - ennen energiamme olivat pirstoutuneena ympäriinsä, nyt kutsumme kaikki aspektit takaisin emmekä jätä mitään niistä taakse.
* Kyse on tulemisesta täysin eri olennoksi prosessissa, joka on yhtä luonnollinen kuin perhosen kuoriutuminen kotelosta. Metamorfoosi. Se on transformoitumista.
Perhoseksi muuttumista?
Transformoitumista?
Muuntumista?
Kotelovaihetta?
Moniulotteista elämistä?
Moniulotteista havaitsemista?
Uudelleenjohdotusta?
* Siirtymä
* Sielun hakeminen
* Oman havaintoni ja kokemukseni mukaan kyse on taivaalliseen tähtitietoisuuteemme yhdistymisestä ihmismuodossa. Meille näytetään, että olemme rakkautta ja rakkaus on kaikki. Jos ruumiillistaa tämän, ei ole oikeastaan mitään merkitystä, mitä teet, kun energiasi transformoi kaikkea ympärillä "tekemättä mitään". Pidän sanasta "sulautuminen", koska se edustaa ehdottomasti läpikäymääni prosessia.
* Harmoninen valaistuminen … valon ja äänen sekoittaminen ja jakaminen
* Viidenteen ulottuvuuteen harmonisoituminen sisäisesti. Olemme kaikki syntyneet alkuperäisen sielulaulun kanssa, joka vain odottaa laulamista. Sielulaulumme kulkee mukanamme elämästä toiseen. CD vain naarmuttuu joka elämässä. Äiteinä kannamme lisätaakkaa ja meidät on korjattava, kun pirstoudumme lapsen synnytyksen ja laiminlyönti-inkarnaatioiden kautta. Sirpaleemme tuntevat saman kuin me. Kun siis muutamme ajatteluamme, nekin muuttavat. Siinä on tapahtuu ihme.
* Metamorfoosi. Minusta se sopii täydellisesti. Tunnumme muuttuvan ikään kuin kotelosta perhoseksi, eikö vain?
* Sisälläni olen resonoinut aina syvästi "kotiinpaluun" ja "ykseyteen palaamisen" kanssa!
* Minusta "ylösnousemus" ei ole enää tarkka kuvaus, koska emme mene vain "ylöspäin" ylösnoustessamme. Meistä tulee aito itsemme ja sen tehdäksemme menemme ylöspäin, alaspäin, sisäänpäin, todellisuutta kohti, unelmia kohti … Minusta tässä on kyse kehittymisestä ja tulemisesta aidoksi itseksi, yhdistäen kaikki osamme ja päästäen irti siitä, mikä erottaa meidät.
* Olen käyttänyt sanaa "herätä". Olin unessa, ennen kuin minusta tuli tietoinen energiasta ja parannustaidostani, sitten heräsin erillisyydestä ykseyteen, yhtenäisyyteen. Silloin aloin erottaa uskonnollisuuden ja henkisyyden. Uskonnossa on joku (pappi, rabbi jne.) kertomassa, mitä ajatella, mitä tehdä ja miten täytyy uskoa, ja tietysti hänelle maksetaan sen tekemisestä. Henkisyys irrottaa tuon välimiehen ja mennään suoraan Lähteeseen … ja opitaan oma totuus.
* Kenties suuri ihmiskunnan herääminen
* Eheäksi tai kokonaiseksi tuleminen
* Olen yhdistynyt enemmän sanaan "nouseva aurinko". On auringon - meidän - nousemisen aika. Ja meitä kutsutaan "nousevaksi auringoksi". Itsenäinen aurinko asuu sekä sisä- että ulkopuolellamme. Nyt solar plexuksemme itsenäisen auringon on aika nousta tervehtimään sitä itsenäistä aurinkoa, mikä on tietysti suurempi itsemme, universaalin luomisvoiman ykseydessä.
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kirjoittanut Sarah Biermann ( www.limitless-one.com)
Marraskuu 2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
2 kommenttia:
Aina kun annamme määritelmän jollekki asialle, niin aina löytyy vastapuoli.
Me olemme sitä mitä me olemme.
Järkiminämme (ego) yrittää selittää itselleen sellaista mitä se ei ymmärrä.
Se mitä tulee on kaksinapaisuuden muuttumista yksinapaisuuteen.
Ei sen kummempaa.
Sanoja ei löydy tässä olemisen hetkessä missä kaikki vain on ilman alkua ja loppua.
Mitään mikä olisi uutta ei tule meille vastaan.
Kaikki vain on kun se on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Kuten Kryokin kerran sanoi että jos pitäisi kirjoittaa uusi raamattu, niin siihen ei tulisi ainuttakaan sanaa.
Mä olin kuuntelemassa henkistä luentoa... vihkimyksistä...
Luennoija antoi paljon määritelmiä asioille jne...
Vieressäni istui tuttu nuori tyttö,joka alkoi nauramaan yht´äkkiä... tiesin, että Enkeli hänessä nauraa Rakkaudella...
Tyttö totesi, "Miksi kaikki pitää aina määritellä kun me kuitenkin tiedämme henkiset asiat syvällä sisimmässämme ilman määrittelyjä."
Jäin pohtimaan....
Lähetä kommentti