Päällisin puolin ja ensi silmäyksellä kysymys: " Miksi kysyä MIKSI?" näyttää leikkisältä ja loputtomiin etenevältä saman interrogatiivipronominin toistelulta, tyhjänpäiväisten sanamerkitysten paisuttelulta ja tyhjältä pähkäilyltä. Siltä se toki näyttää.
"Miksi ylipäätään on olevaa eikä pikemminkin ei mitään?" on metafysiikan peruskysymys. Metafysiikka on nimi filosofiaa määrittävälle keskiölle ja sen ytimelle. Sana fysis tarkoittaa olevan olemista. Fysis on itse oleminen, jonka voimasta oleva alun perin tulee havannoitavaksi ja pysyy havannoitavana. Fysis on esiin-nousua, kätkeytyneestä ulos tulemista, joka vastaa pystyttää kätkeytyneen.
Oleva on. Se on annettu, se on meitä vastassa ja siksi kaikkina aikoina saapuvilla ja myös tietyillä alueilla meille tuttua.
Miksi oleva on?
Oleva tarkoittaa yhtäällä sitä, mikä kulloinkin on olemassa. Toisaalta "oleva" tarkoittaa sitä, mikä ikään kuin "tekee" nimetyn asian olevaksi pikemmin kuin olemattomaksi - sitä, mikä olevassa, sikäli kuin se on oleva, muodostaa sen olemisen.
"Olemisen" merkitys on häilyvä ja epämääräinen. Sana "oleminen" on toki yleisnimi ja näennäisesti sana muiden joukossa.
Olemisella on, sikäli kuin se ylipäätään ymmärretään, mielensä. Olemisen kokeminen ja käsittäminen kaikkein kyseenalaisimpana, olemisen nimenomainen tiedusteleminen, ei tällöin tarkoita muuta kuin mielen kysymistä.
Jumala on
Maa on
Esitelmä on luentosalissa
Pikari on hopeaa
Talonpoika on pellolla
Kirja on minun
Koira on puutarhassa
"Jumala on", siis todella läsnä
"Maa on", me siis koemme sen tarkoitamme sitä pysyvästi esillä olevana
"Esitelmä on luentosalissa", se siis tapahtuu siellä
"Pikari on hopeaa", se siis koostuu siitä
"Kirja on minun", se siis kuuluu minulle
"Koira on puutarhassa", se siis kuljeksii siellä
Kätkeekö "ON", olemisen itse, itseensä monimutkaisuuden, jonka mutkittelu antaa meille mahdollisuuden ylipäätään päästä käsiksi moninaiseen olevaan sellaisena kuin se kulloinkin on?
"ON" tuo sanomisen ilmi runsaan merkitysten moninaisuuden.
"Miksi ylipäätään on olevaa eikä pikemminkin ei mitään?" on metafysiikan peruskysymys. Metafysiikka on nimi filosofiaa määrittävälle keskiölle ja sen ytimelle. Sana fysis tarkoittaa olevan olemista. Fysis on itse oleminen, jonka voimasta oleva alun perin tulee havannoitavaksi ja pysyy havannoitavana. Fysis on esiin-nousua, kätkeytyneestä ulos tulemista, joka vastaa pystyttää kätkeytyneen.
Oleva on. Se on annettu, se on meitä vastassa ja siksi kaikkina aikoina saapuvilla ja myös tietyillä alueilla meille tuttua.
Miksi oleva on?
Oleva tarkoittaa yhtäällä sitä, mikä kulloinkin on olemassa. Toisaalta "oleva" tarkoittaa sitä, mikä ikään kuin "tekee" nimetyn asian olevaksi pikemmin kuin olemattomaksi - sitä, mikä olevassa, sikäli kuin se on oleva, muodostaa sen olemisen.
"Olemisen" merkitys on häilyvä ja epämääräinen. Sana "oleminen" on toki yleisnimi ja näennäisesti sana muiden joukossa.
Olemisella on, sikäli kuin se ylipäätään ymmärretään, mielensä. Olemisen kokeminen ja käsittäminen kaikkein kyseenalaisimpana, olemisen nimenomainen tiedusteleminen, ei tällöin tarkoita muuta kuin mielen kysymistä.
Jumala on
Maa on
Esitelmä on luentosalissa
Pikari on hopeaa
Talonpoika on pellolla
Kirja on minun
Koira on puutarhassa
"Jumala on", siis todella läsnä
"Maa on", me siis koemme sen tarkoitamme sitä pysyvästi esillä olevana
"Esitelmä on luentosalissa", se siis tapahtuu siellä
"Pikari on hopeaa", se siis koostuu siitä
"Kirja on minun", se siis kuuluu minulle
"Koira on puutarhassa", se siis kuljeksii siellä
Kätkeekö "ON", olemisen itse, itseensä monimutkaisuuden, jonka mutkittelu antaa meille mahdollisuuden ylipäätään päästä käsiksi moninaiseen olevaan sellaisena kuin se kulloinkin on?
"ON" tuo sanomisen ilmi runsaan merkitysten moninaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti