Viikonpäivät

Historiaa

Viikonpäivien ja taivaankappaleiden vastaavuus. Taivaankappaleiden symbolit ympyrän kehällä siinä järjestyksessä, missä niiden entisaikaan oletettiin sijaitsevan Maata ympäröivillä pallokuorilla sisimmästä uloimpaan; alaoikealta vastapäivään:

Kuu (maanantai),

Merkurius (keskiviikko), Venus (perjantai),

Aurinko (sunnuntai),

Mars (tiistai),

Jupiter (torstai) ja Saturnus (lauantai).

Seitsensakarainen tähtikuvio osoittaa viikonpäivien järjestyksen.

Uusimmat arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo kivikaudella ihmiset kaiversivat luusta tehtyihin seremoniallisiin tikareihin kuunkierron jaettuna 14 päivän jaksoihin. Kuunkierto on kuitenkin lähempänä 29 päivää (joka on alkuluku, ja siten jaoton).

Seitsenpäiväinen viikko on todennäköisesti lähtöisin Babyloniasta, jossa kuukausi jaettiin neljään noin seitsemän päivän jaksoon^[1] ja päivät nimettiin ”seitsemän planeetan” eli Auringon, Kuun, ja viiden paljaalla silmällä erottuvan planeetan mukaan. Planeetat ja myös viikonpäivät olivat saaneet nimensä alkujaan babylonialaisten jumalien mukaan, mutta latinassa ne korvattiin vastaavilla roomalaisten jumalien nimillä, jotka vielä nykyäänkin ovat käytössä myös planeettojen niminä. Viikonpäivät vastasivat eri taivaankappaleita seuraavasti:^[1]

• sunnuntai – aurinko
• maanantai – kuu
• tiistai – Mars
• keskiviikko – Merkurius
• torstai – Jupiter
• perjantai – Venus
• lauantai – Saturnus

Planeettoihin viittaavat nimet ovat enimmäkseen yhä käytössä romaanisissa kielissä, osittain englannissakin (Saturday). Germaanisissa kielissä päivien nimissä säilyivät osittain vanhojen jumalien nimet. Ruotsista nämä germaaniset nimet ovat lainautuneet suomeenkin.^[4] Venäjän ja viron kielissä suuri osa päivien nimistä perustuu päivien järjestysnumeroihin.^[5]

Viikko oli varhain käytössä myös juutalaisilla, jotka uskoivat sen periytyvän maailman luomisesta saakka. Viikon välein toistuu heidän joka lauantai viettämänsä pyhäpäivä, sapatti. Raamatun luomiskertomuksen mukaan se sai alkunsa, kun Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä.^[6] Kristityt sitä vastoin ovat varhaisista ajoista viettäneet pyhäpäivänä sunnuntaita. muslimeillakin yksi viikonpäivä, perjantai, on uskonnollisesti muita merkittävämpi, mutta ei varsinainen lepopäivä.^[7]

Seitsenpäiväinen viikko omaksuttiin roomalaisajalla ja keskiajalla kaikkialla nykyisessä Euroopassa.^[5]

Kiinan vanhin ”viikko” oli 10-päiväinen xǔn (旬). Seitsemän planeetan jaksotus kopioitiin Kiinaan 300-luvulla, jossa sen käyttö kuitenkin kuoli pois ennen siirtymistä seitsenpäiväiseen viikkoon. Japaniin järjestelmä tuli buddhalaisten kirjoitusten myötä Intiasta 800-luvulla ja siellä samoin kuin Koreassa järjestelmää käytetään edelleen viikonpäivien merkitsemiseen, tosin planeettoihin yhdistettyjen elementtien nimillä, joten esimerkiksi keskiviikko japaniksi ja koreaksi on veden päivä, sillä Merkurius on Vesitähti (水星, shuǐxīng).

Lähde: Viikko - Wikipedia