Michael on ei-fyysinen opettaja, joka käyttää välikappaleenaan meedioita
voidakseen välittää sanoman, joka perustuu oman itsen ja toisten
epäitsekkääseen hyväksymiseen. Michael on sieluperheen nimi ja se
koostuu 1050 yksittäisestä sielusta, jotka ovat eläneet lukemattomia
elämiä fyysisellä tasolla ja nyt, päätettyään kokemuksensa
Maa-planeetalla, opettavat auttaakseen täällä oppituntiensa kanssa
kamppailevia etsijöitä. Michael-nimi on tarkoitettu pelkästään tuon
sieluperheen tunnistamiseksi eikä sitä pidä sekoittaa arkkienkeli
Mikaeliin.
Tietoa on löydettävissä myös seuraavista Michaelin opetuksen aiheista: Jälleensyntyminen, päällyslehtikartta ja sanasto.
JÄLLEENSYNTYMINEN
Oletko koskaan ajatellut tai kokenut tunteen, että olet jollain tavoin osa historiaa? Katsoessasi esimerkiksi elokuvaa, jossa kuvataan suurta uskonnollista tapahtumaa tai jotain tiettyä sotaa, tunne-elämäsi herää poikkeuksellisen voimakkaasti. Saattaa olla myös niin, että tunnet joitakin maita tai kulttuureita kohtaan erityistä vetovoimaa. Tiedemiehet puhuvat "geenimuistista" tai käyttävät muita perimään liittyviä termejä, mutta oletko ajatellut, että olet elänyt mukana noissa tapahtumissa, jotka koet nyt voimakkaasti? Se punainen lanka, joka yhdistää meidät koko planeetan historiaan, on todella viehättävä ja avaa aivan uuden näkymän tarkastella elämää ihmisen kehossa. "Tyhjänpäiväistä höpinää", saatat sanoa, mutta käytäpä hetki pohtiaksesi muutamia vaihtoehtoja, joilla olemassaoloamme selitetään. Seuraavassa kolme erilaista vaihtoehtoa:
1. Olemme tulosta sattumasta ilman luovan järjen mukanoloa eikä meillä ole tarkoitusta tai minkäänlaista päämäärää. Kuinka mahdollisena pidät sitä, että laittamalla ompelukoneen osat tyhjään laatikkoon ja ravistamalla sitä voimakkasti, tuloksena on toimiva ompelukone tai että siitä syntyisi jokin muu käyttökelpoinen laite? Mutta jos laatikkoon laitettaisiin jokin toimiva laite ja ravistettaisiin, niin ajan kanssa mieluummin kuin että se "jalostuisi", se todennäköisesti hajoaisi. Ihminen - ja koko planeetta kaikkine elämänmutoineen - on paljon monimutkaisempi "rakennelma". Ihminen voi luoda, tuntea, käyttää päättelykykyään ja toimia ajatuksiinsa ja tunteisiinsa pohjautuen. Kuinka todennäköisenä pidät mahdollisuutta, että ihminen ja koko monimuotoinen elämä tällä planeetalla olisi tulosta sattumien yhteentörmäyksestä?
2. Toinen vaihtoehto on uskontojen tarjoama maailmankatsomus ja koska valikoima on todella runsas, tässä voidaan tarkastella asiaa vain karkeiden perusasioiden tasolla. "Jumala on auktoriteetti, ihminen on vaivainen maan matonen ja ellei se toteuta Jumalan tahtoa, se joutuu helvettiin! On kuitenkin olemassa pelastus valituille, jotka ovat muita parempia, viisaampia, ymmärtäväisempiä, nöyrempiä..." Lista on loputon ja pelastuminen selitetään kunkin "pastorin" omasta näkökulmasta. Tuntuisiko uskottavalta, että meillä olisi Jumala, joka joko pelastaisi tai passittaisi meitä iänkaikkiseen helvettiin sen perusteella, miten elämme elämämme ja teemme valintoja käyttäen yhtä prosenttia aivokapasiteetistamme?
Yhä useampien mielestä ajatus alkaa tuntua täysin mahdottomalta - ainakin kaikkien niiden mielestä, jotka ovat uskaltaneet asettaa kysenalaiseksi uskontojen edustaman maailmankatsomuksen. Terve epäily vie eteenpäin. Lähtökohdat ihmisillä ovat hyvin erilaisia ja vaikka kirkkojen edustajat (johtuen kaiketi omasta vastikään heränneestä epäilystään) ovat alkaneet puhua (ravitermiä käyttäen) "tasoituslähdöistä", saarnat ontuvat aina vain entistä enemmän. Jos uskallat ilman pelkoa tuomiosta asettaa asian kyseenalaiseksi ja tarkastelet uskontoja niiden todellisen sisällön perusteella, paljonko annat pisteitä sille, että esimerkiksi kristinusko antaisi oikea selityksen olemassaolollemme?
3. Kolmas vaihtoehto eli jälleensyntyminen haastaa edelliset todelliseen voimainkoitokseen, joka käydään jokaisen ihmisen sisällä. Olemassaolon tarkoitus on kaikkein henkilökohtaisin asia. Jälleensyntyminen tarvitsee vähemmän uskoa kuin edelliset vaihtoehdot - itse asiassa se ei tarvitse uskoa lainkaan, sillä se on luonnollinen seuraus siitä, että luovutaan tuomituksi tulemisen pelosta. Asiasta tulee yhtä luonnollinen kuin siitä, että maapallo on pyöreä. Lenkkeilijän ei tarvitse ottaa huomioon sitä, että maapallo on pyöreä hölkkäillessään pitkin tuttuja polkuja. Samoin on jälleensyntymisen kohdalla, koska molemmille tapauksille on yhteistä se, että mukana ei ole pelkoa, vaan luottamusta
Jälleensyntymisen hyväksyminen näyttää sen punaisen langan, joka yhdistää meidät koko planeetan historiaan, mutta tärkein seuraus on kuitenkin se, että se herättää ajattelemaan ihmisten erilaisuutta ja elämän tarkoitusta aivan uudella tavalla. Jälleensyntyminen ei kumoa evoluutioteroriaa eikä tee tyhjäksi Luojan olemassaoloa. Se yhdistää nämä kaksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kaikki planeetan elämänmuodot ihmiskehoa myöten ovat todella kehittyneet vuosimiljoonien aikana, mutta luovan järjen ohjaamina - ei sattuman tuloksena. Ja kaiken takana on Luoja, josta Michael-kirjallisuudessa käytetään nimitystä Tao, koska se on on länsimaisia ihmisiä ajatellen kaikkein neutraalein sana eikä se herätä juurikaan visuaalisia kuvia kuten tekee esimerkiksi nimitys "Jumala". Näin jälleensyntyminen yhdistää tiedemiehet ja saarnaajat.
Jälleensyntyminen selittää myös sen, miksi meillä on niin erilaiset lähtökohdat ja ajatus sielunikään perustuvasta kehitysmallista antaa maailmanlaajuisesti käsityksen kehityksen todellisista haasteista. Ja ehkä kaikkein tärkein ja käyttökelpoisin seuraus jälleensyntymisen hyväksymisestä on luonnollinen mielenkiinto sitä kohtaan, miten valmistaudumme kuhunkin yksittäiseen elämään ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Seuraavassa lyhyt yhteenveto, jossa annetaan perustiedot seuraavista aiheista: sielunikä, roolit, päällyslehdet, karma, ihmissuhteet ja monadit. Lisää tietoa saat kirjaesittelyistä.
SIELUN IKÄ JA TASOT
Fyysisellä tasolla koetaan viisi eri sielunikää, joita ovat vastasyntyneen, lapsen, nuoren, kypsän ja vanhan sielun iät ja kussakin niissä on seitsemän alatasoa.
Vastasyntyneessä sieluniässä sieluilla on vain vähän kokemusta ja sen vuoksi he usein hakeutuvat elämään yksinkertaista elämää rajatuissa olosuhteissa, kunnes kokemus fyysisellä tasolla olemisesta ei enää tunnu niin oudolta ja pelottavalta kuin alussa. Vastasyntyneiden sielujen tunnuslause on: "Ei tehdä sitä". Se on tunne, joka syntyy siitä, että kaikki on uutta sekä sitä ympäröivästä pelosta.
Lapsisielun iässä rajoittuneisuus vielä jatkuu, mutta ulottuu jo laajemmalle alueelle. Lapsisielut suuntautuvat usein aktiivisesti ulospäin ja saavuttavat silloin tällöin merkittävän asemankin, vaikka heiltä vielä usein puuttuu ymmärrys asioiden syvemmästä merkityksestä. Heidän ankarat käsityksensä asioista eivät rajoita pelkästään heitä itseään, vaan myös niitä, jotka ovat heidän ympärillään. Lapsisielujen tunnuslause on: "Tee se oikein tai älä tee sitä ollenkaan."
Selkeästi suurin määrä sieluja on tällä hetkellä nuoressa sieluniässä. Se on aikaa, jolle on tunnusomaista halu toimia; saada aikaan muutosta – tämä on sielujen mielissä päällimmäisenä. Usein nuorten sielujen toive on saada toiset pitämään itsestään tai sitten torjumaan heidät suoralta kädeltä. Tässä sieluniässä on paljon energiaa ainakin fyysisessä mielessä. Nuoren sielun tunnuslause on "Tee niin kuin minä sanon" ja pääpaino on sanalla "Minä". Maailman keskimääräinen sielunikä on nyt siirtymässä nuoresta kypsään.
Kypsät sielut suuntautuvat enemmän sisäänpäin ja pyrkivät ymmärtämään. Ei ole epätavallista, että kypsä sielu kamppailee tunteiden ja niihin liittyvän ymmärryksen kanssa koko tämän sieluniän ajan. Kypsän sielun tunnuslause on: "Tee se missä tahansa muualla, mutta älä täällä." Vaikea sielunikä, jota leimaa usin saippuaoopperadramatiikka ja syvä itsepetos.
Vanhoille sieluille on tärkeätä oleminen sekä kahtiajaon hyväksyminen fyysisen tason maailmaan liittyvien totuuksien ja Taon ja sisimmän olemuksen maailmankaikkeudellisten totuuksien välillä. Sielu on lähtöisin Taosta ja palaa siihen, koska se on osa Logosta. Vanhat sielut tuntevat vetovoimaa asioihin, jotka antavat heille mahdollisuuden olla niin häiriöttömästi kuin mahdollista ja tästä syystä monet vanhat sielut pyrkivät kiertonsa loppuvaiheessa elämään yhtä yksinkertaisesti kuin vastasyntyneet sielut. Vanhan sielun tunnuslause on: "Tee sinä omat asiasi, minä teen omani." Suomen keskimääräinen sielunikä on lähestymässä vanhaa sielunikää, mutta kestää vielä kauan ennen kuin voidaan sanoa, että kansakunta kokonaisuutena ilmentäisi tuota sielunikää.
Jokaisella sieluniällä on omat etunsa eikä ole tarkoituksenmukaista olettaa, että mikään sielunikä olisi toistaan "parempi" tai "huonompi". Kaikissa voidaan saada aikaan läheistä vuorovaikutusta, sisimmän olemuksen yhteyttä ja kehitystä ja jokainen vaihe voi viedä sielua eteenpäin, jos ymmärrystä tapahtuu. Ajateltaessa "vanha sielu on parempi" tai "viisaampi" tai "muiden yläpuolella", kieltäydytään kiertoon liittyvästä oppitunnista.
Seuraavassa lyhyesti seitsemän eri roolia:
Palvelijat: Palvelijan rooli on tavanomainen ja sijaitsee innostavalla akselilla. (Selvitys termeistä "innostava", "ilmaiseva", "toimintaan suuntautunut" ja "yhdistävä" on "Michaelin käsikirjan" esittelyssä). Tässä sisin olemus pyrkii palvelemaan yhteistä hyvää mitä tahansa se palvelijan mielestä sitten onkin. Tuon valinnan tekee palvelija itse. Tämä rooli tuntee usein vetovoimaa opetuksen, lääketieteen, diplomatian, virastojen ja palveluammattien pariin. Palvelijan roolin positiivinen ääriraja on palvelu ja negatiivinen orjuus.
Taitajat: Taitajan rooli on tavanomainen ja sijaitsee ilmaisun akselilla. Tämä rooli etsii kohteen, jonka se voi toteuttaa fyysisessä muodossa. Taitajat viihtyvät hyvin tekniikan, taiteiden, perinnöllisyys- ja kasvitieteen, puusepäntaitojen, tanssin ja runouden parissa. Monet urheilijat ovat taitajia. Tämän roolin positiivinen ääriraja on luovuus ja negatiivinen itsepetos.
Soturit: Soturin rooli on tavanomainen ja sijaitsee toimintaan suuntautuvalla akselilla. Tämä rooli etsii haasteita. Luonteeltaan soturi on hyvin luotettava sekä ystävänä että vihollisena. Soturit tuntevat vetovoimaa ammatteihin, jotka tukevat toimintaa ja tuovat mukanaan haasteita. Soturin roolin positiivinen ääriraja on vakuuttavuus ja negatiivinen pakottaminen.
Tutkijat: Tutkijan rooli on neutraali ja yhdistävä. Tämä rooli pystyy kaikkein parhaiten ymmärtämään toisia rooleja. Tutkija etsii tietoa ja pitää elämää kokeiluna. He tuntevat vetovoimaa tietopuolisiin ammatteihin ja mietiskelyyn suuntautuvaan elämään. Tutkijan roolin positiivinen ääriraja on tieto ja negatiivinen teoretisointi.
Esittäjät: Esittäjän rooli on korostunut ja sijaitsee ilmaisun akselilla. Tämä rooli pyrkii kaikissa asioissa vuorovaikutukseen. He tuntevat vetovoimaa viihteen kaikkia muotoja kohtaan mukaan lukien politiikan ja lain sekä myös uskonnon. Esittäjän roolin positiivinen ääriraja on tiedon välittäminen ja negatiivinen monisanaisuus.
Opastajat: Opastajan rooli on korostunut ja sijaitsee innostavalla akselilla. Tämä rooli pyrkii palvelevaan korkeampaa hyvää minkä tahansa opastaja sitten sellaiseksi käsittääkin. Opastaja haluaa auttaa, neuvoa ja nostaa mielialaa sekä myös saarnata ja hakeutuu työhän, joka mahdollistaa sellaisen palvelemisen tai jota voidaan käyttää tuollaisen lopputuloksen saavuttamiseen. Opastajan roolin positiivinen ääriraja on ohjaus ja negatiivinen kiihkomielisyys.
Hallitsijat: Hallitsijan rooli on korostunut ja on toimintaan suuntautuvalla akselilla. Positiivinen ääriraja on hallitseminen ja negatiivinen ääriraja itsevaltius. Hallitsijat nauttivat valvonnasta ja toiminnan ohjaamisesta ja suuntautuvat tilanteisiin, joissa he voivat jakaa vastuuta. Hallitsijat eivät ole aina johtavassa asemassa; he voivat olla yhtä hyvin missä tahansa sosiaaliluokassa. Klassinen vanhassa sieluiässä olevan hallitsijan ammatti on baarinpitäjä jossain pienessä yhteisössä. Tällaisesta paikasta tulee helposti paikkakunnan sosiaalinen keskus.
PÄÄLLYSLEHDET
Jos menee vaikeaksi jatkakaa lukemista seuraavalta sivulta eli osa 1 lukekaa helpoimmin ymärrettävä
teksti ensin ja vaikee osat myöhemmin suosittelen.
Kun ajatus jälleensyntymisestä on omaksuttu, herää automaattisesti kysymys siitä, kuinka valmistaudumme aina uuteen elämään. Tässä esitetty perustuu Michaelin oppijärjestelmään, jonka mukaan valitsemme kuhunkin elämään nk. päällyslehdet. Se tarkoittaa, että aiemmin kuvatun sisimmän olemuksen roolin "päälle" tai ympärille asetetaan ikään kuin suodattimet, jotka antavat valinnan mukaan erilaisen sävyn kullekin persoonallisuudelle. Katso päällyslehtikarttaa.
PÄÄMÄÄRÄ:
Ensimmäinen päällyslehti on päämäärä ja niitä on seitsemän, kuten kaikkia muitakin . Neutraali päämäärä on rentoutuminen ja sen positiivinen ääriraja on vapaasti virtaava ja negatiivinen tehottomuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö ei tekisi mitään elämänsä aikana, sillä on olemassa niitä, jotka ovat valinneet tämän päämäärän ja saaneet paljonkin aikaan, mutta tehokkuus on ajoittunut tavallisesti lyhyelle ajanjaksolle.
Ilmaisuun suuntautuvia päämääriä ovat arvostelu ja hyväksyminen. Arvostelun positiivinen ääriraja on rakentava arvostelu ja negatiivinen torjuminen. Hyväksymisen positiivinen ääriraja on pyyteetön rakkaus ja negatiivinen mielistely.
Innostavia päämääriä ovat uudelleenarviointi ja kasvu. Uudelleenarvioinnin positiivinen ääriraja on yksinkertaisuus ja negatiivinen luovuttaminen. Kasvun positiivinen ääriraja on kehitys ja negatiivinen ääriraja sekavuus.
Toimintaan suuntautuvia päämääriä ovat alistuminen ja hallitseminen. Alistumisen positiivinen ääriraja on omistautuminen ja negatiivinen nöyristely. Hallitsemisen positiivinen ääriraja on johtajuus ja negatiivinen itsevaltius.
ASENNE:
Asenne viestittää tavasta, jolla persoonallisuus katsoo elämää. Asenne näkyy usein siinä, kuinka henkilö suhtautuu toisiin, sillä se perustuu asenteen muokkaamiin käsityksiin.
Neutraali asenne on pragmaattinen ja sen positiivinen ääriraja on käytännöllisyys ja negatiivinen ehdottomuus.
Ilmaisevia asenteita ovat epäilevä ja ihannoiva. Epäilyn asenteen positiivinen ääriraja on tutkiminen ja negatiivinen epäily. On syytä huomauttaa, että useimmat ihmisten tekemät älyyn perustuvat edistykselliset keksinnöt ovat lähtöisin tätä asennetta käyttäviltä ihmisisltä.
Innostavia asenteita ovat järkähtämätön ja hengellinen. Järkähtämättömyyden positiivinen ääriraja on rauhallisuus ja negatiivinen alistuminen. Hengellisen asenteen positiivinen ääriraja on oikeaksi todistaminen ja negatiivinen uskomuksiin luottava.
Toimintaan suuntautuvia asenteita ovat kyyninen ja ralistinen. Kyynisen asenteen positiivinen ääriraja on vastakkainasettelu ja negatiivinen panettelu. Realistisen asenteen positiivinen ääriraja on objektiivisuus ja negatiivinen subjektiivisuus.
PERUSOMINAISUUS:
Kirja KESYTÄ LOHIKÄÄRMEESI kertoo yksinomaan perusominaisuuksista. Siinä kirjailija José Stevens (Ph.D.) kutsuu näitä pelkoihin perustuvia ominaisuuksia nimellä "lohikäärme". Suosittelemme, että tutustut kirjan esittelyyn.
Perusominaisuuden merkitys
Koska perusominaisuus on este, kompastuskivi ja lisärasite, todellinen kysymys kuuluu: "Miksi me tarvitsemme perusominaisuutta? Miksi koko elämän suunnitelma on luotu niin huolellisesti; asetettu päämäärä johon pyritään, asenne ja toimintatapa auttamaan sen saavuttamista ja sitten sekaan on heitetty kompastuskivi, joka pyrkii estämään tämän kaiken?" Seuraavassa muutamia syitä:
Tärkeä
Ellei meillä ei olisi mitään ylimääräisiä vaikeuksia ja jos muistaisimme ja käyttäisimme täyttä kapasiteettiamme, menisimme liian kevyesti kaiken läpi. Voittaisimme ilman, että meidän tarvitsisi olla vuorovaikutuksessa itsemme tai toistemme kanssa. Se olisi kuin "Trivial Pursuit" -pelin pelaamista vastaukset näkyvillä. Lyhyesti sanottuna: se ei olisi mitään peliä!
On haaste luontaiselle unohtamiskyvyllemme olla tietoinen päällyslehdistä ja omista vaikeuksista, kuten esimerkiksi perusominaisuudesta.
Toisin kuin muut päällyslehdet, perusominaisuus voidaan poistaa. Se muodostaa suuren osan väärää persoonallisuutta ja sen eliminoiminen antaa todelliselle persoonallisuudelle mahdollisuuden tulla esiin. Tämän urotyön suorittaminen voi muuttaa elämäsi suunnan ja tuoda sinut lähemmäksi päämäärääsi.
Kun tunnet perusominaisuutesi, tiedät tarkalleen milloin sinulla on taipumusta ottaa se esille. Esimerkiksi: "Ei tämä ole sitä, että olisin hidasälyinen, vaan minun perusominaisuuteni on kärsimättömyys enkä anna itselleni (tai toisille) tarpeeksi aikaa oppimiseen."
Kun sinun on helppo ylittää kompastuskivesi, alat hyväksyä itseäsi enemmän. "Voi, olinpa jälleen itsepäinen" tai "Taidan tehdä itsestäni taas marttyyrin." Sietämällä omia kompastuskiviäsi voit sietää tai ainakin ymmärtää niiden ilmenemistä toisilla ihmisillä.
Ylpeys ja Itsensä aliarviointi
Koska perusominaisuudet toimivat usein pareittain, niitä on syytä käsitellä yhdessä. Ilmaisun akselilla olevat ylpeys ja itsensä aliarviointi perustuvat molemmat väärään käsitykseen omasta arvosta. Ylpeys paisuttaa suhteettomasti minää ja itsensä aliarviointi heikentää itsetuntemuksen peruskäsitystä.
Kuvaannollisesti sanoen ylpeät ihmiset vaikuttavat siltä kuin heihin olisi pumpattu liikaa ilmaa. Heidän rintansa pullistuvat ulospäin ja he nostavat nenänsä ylös. Heidän sanotaan olevan täynnä itseään. Reagoidessaan ylpeisiin ihmisiin muut tuntevat usein halua puhkaista heidän ilmapallonsa ja tyhjentää heidät eli palauttaa heidät omaan kokoonsa.
Kaikki perusominaisuudet voivat aika ajoin liukua vastakkaisen parinsa puolelle. Itseään aliarvioivat ihmiset saattavat yhtäkkiä paisua ja muuttua ylpeiksi. Tästä johtuen myös ylpeät ihmiset voivat yllättäen "tyhjentyä" nöyryyttävän kokemuksen seurauksena.
Kärsimättömyys ja Marttyyrius
Kärsimättömyys ja marttyyrius perustuvat molemmat väärään käsitykseen ajasta ja paikasta. Kumpikin perustuu pelkoon siitä, että aika ja olosuhteet asettavat rajoituksia. Kärsimättömyyden kohdalla ihmisiä rajoittaa pelko siitä, että aika loppuu kesken. He pelkäävät, että ei ole tarpeeksi aikaa ehtiä jonnekin tai saada tiettyä työtä tehdyksi. Heidän vastauksensa tähän pelkoon on, että he kiirehtivät saamaan jotakin valmiiksi ennen kuin aika loppuu.
Marttyyriuden kohdalla ihmisiä rajoittaa pelko, että olosuhteet ovat esteenä. He tuntevat ja uskovat siihen, että jos ei olisi muita ihmisiä tai tiettyjä tilanteita, he olisivat vapaita tekemään valintoja. Koska kaikki valinnan mahdollisuudet tuntuvat olevan tukossa, he voivat ainoastaan uikuttaa ja valittaa pystymättä minkäänlaiseen toimintaan.
Molempien perusominaisuuksien "haltijat" kokevat, että liikkumatilaa ei ole lainkaan tai että sitä on rajoitettu. Sen vuoksi kärsimättömyys ja marttyyrius luokitellaan toimintaa estäviksi aivan niin kuin ylpeys ja itsensä aliarviointi tukkivat tien innostukselta.
Ahneus ja Itsensä tuhoaminen
Ahneus ja itsensä tuhoaminen perustuvat vääriin käsityksiin itsensä ilmaisemisesta. Kumpaankin sisältyy pelko käytöksen ja halujen hallinnan menettämisestä. Itsensä tuhoamiseen liittyviä asioita kokevat ihmiset pelkäävät menettävänsä käytöksensä hallinnan. Yrittäessään saada hallintaansa elämää, joka näyttää pyörivän villisti omaa rataansa, nämä ihmiset turvautuvat epätoivoisiin menetelmiin päästäkseen tasapainoon. Heidän riippuvuutensa ja yrityksensä hillitä tuskaa voivat päättyä ennenaikaiseen kuolemaan. Tämä itsensä ilmaisun muoto johtaa ilmaisun loppumiseen.
Ahneuden kohdalla perimmäinen pelko on, että elämässä ei ole koskaan tarpeeksi sellaista, joka voisi tuottaa henkilökohtaisen tyydytyksen ja onnen. Rakkaus, raha, valta ja kiintymys ovat aina jossain muualla kuin kotona. Tämän perusominaisuuden kanssa kasvotusten joutuvat ihmiset jatkavat loputonta hanhenjahtiaan etsien kaikista vääristä paikoista sellaista, jota he epätoivoisesti haluavat. Samanaikaisesti he yrittävät hallita kyltymättömiä himojaan riistämällä itseltään ja toisilta sen, mitä he todella haluavat.
Koska nämä kaksi perusominaisuutta kaivavat maata todellisen itsensä ilmaisemisen jalkojen alta, ne luokitellaan ilmaisua estäviksi lohikäärmeiksi. Ristiriitaista tässä on se, että toiset ihmiset kokevat ne eräänlaisina itseilmaisun muotoina.
Itsensä tuhoaminen voi liukua ahneuden puolelle niin, että itsetuhokäytös ottaa ahneuden muodon. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun käytetään liian paljon alkoholia tai syödään ylenmääräisesti. Samalla tavoin ahneus voi johtaa itsetuhokäytökseen silloin, kun ihmiset hemmottelevat itseään liikaa tai laiminlyövät turvallisuuttaan tavoittelemalla ahneutensa asettamia päämääriä.
Itsepäisyys
Itsepäisyys perustuu väärään käsitykseen vaikutusvallasta. Tätä perusominaisuutta käyttävät henkilöt vastustavat auktoriteetteja ja kaikkia, jotka yrittävät saada heitä tekemään jotain, johon he eivät tunne olevansa valmiita. Heidän itsepäisyytensä on eräänlaista ajan ostamista - tapahtumien kulun hidastamista niin, että heidän ei tarvitse kohdata muutosta. Tällaiset ihmiset pelkäävät muutosta sanan varsinaisessa merkityksessä ja yrittävät pysäyttää sen sanomalla "EI" myös silloin, kun he saattaisivat haluta sanoa "KYLLÄ".
TOIMINTATAPA:
Ilmaisevia toimintatapoja ovat varovaisuus ja voima. Varovaisuden positiivinen ääriraja on harkitseminen ja negatiivinen pelko. Varovaisuus on tavanomainen toimintatapa eikä se saa aikaan voimakkaita kokemuksia. Voiman positiivinen ääriraja on arvovalta ja negatiivinen alistaminen.
Innostavia toimintatapoja ovat pidättyväisyys ja kiihkeys. Pidättyväisuuden positiivinen ääriraja on hillitseminen ja negatiivinen estyneisyys. Kiihkeyden positiivinen ääriraja on itsensä toteuttaminen ja negatiivinen samaistuminen. Kiihkeys on kypsien sielujen ja myös taitajan roolin suosikki. Se antaa elämään dramatiikkaa.
Toimintaan suuntautuvia toimintatapoja ovat kestävyys ja hyökkäävyys. Kestävyyden positiivinen ääriraja on hellittämättömyys ja negatiivinen muuttumattomuus. Kestävyyden negatiiviselle äärirajalle juuttunut yrittää päästä pois ansaksi muodostuneesta tilanteesta liukumalla hyökkäävyden positiiselle äärirajalle eli voimakastahtoisuuteen ja tämä sekoitetaan helposti itsepäisyydeksi. Hyökkäävyyden negatiivinen ääriraja on riidanhaluisuus.
Neutraali ja pariton toimintatapa on tarkkailu. Puolet ihmisitä käyttää tätä toimintatapaa. Tarkkailun positiivinen ääriraja on selkeys ja negatiivinen valvonta.
KARMA
Karma: Huono käytös ei välttämättä aiheuta karmaa. Se on seurausta siitä, että estetään toiselta sielulta hänen elämäänsä liittyvien valintojen tekeminen ilman, että siitä on sovittu etukäteen. Murhaan liittyvä karma on tietysti kaikkein vaikein. Karmaa syntyy myös hylkäämisen tuloksena silloin, kun hylätty osapuoli ei selviä yksin. Esimerkkeinä puolen vuoden ikäisen lapsen jättäminen ilman ruokaa, vaatteita tai suojaa tai suuren ja köyhän perheen hylkääminen, jolle hylkäävä osapuoli on ainoa elannon lähde. Karmaa syntyy myös häirinnästä, joka tarkoittaa sitä, että tahallisesti tunkeudutaan toisen mielen tai persoonallisuuden alueille manipuloimalla tai riistämällä häneltä ajatuksen vapaus. Tähän kuuluvat kaikki äärimmäisyyksiä hipovien uskonnollisten ryhmien käyttämät käännytysmenetelmät sekä myös psykologinen terrorisointi ja nk. aivopesu.
Karma on epäilemättä kaikkein voimakkain side sielujen välillä, vaikka se on usein epämiellyttävä. On olemassa myös toinen karman muoto, joka on huomattavasti harvinaisempi ja siitä voitaisiin käyttää nimitystä filantrooppinen karma. Siinä sielu sydämen hyvyydestä luo valinnan, jonka perusteella toinen sielu voi kokea elämässään jotain sellaista, joka ei muutoin olisi ollut mahdollista.
Oma karma keskittyy tiettyihin kokemuksen perusalueisiin. Niitä ovat: kehon ulkonäkö, terveys, varakkuus tai sen puuttuminen, seksuaaliset mieltymykset, käytös sekä perhesuhteet. Nämä alueet antavat perinteisesti kaikkein voimakkaimmat kokemukset elämässä.
Seksuaaliset mieltymykset, tavat ja suhteet ovat toiseksi eniten omaa karmaa luova alue. Tämä liittyy tavallisesti leimautumiseen, vanhempiin, kulttuuriin ja menneitten elämien seksuaalisiin kokemuksiin. Olet saattanut syntyä mieheksi, jonka odotetaan toimivan hallitsevana osapuolena seksuaalisesti, mutta mikäli olet valinnut päämääräksesi alistumisen, se on ristiriidassa toiveittesi kanssa. Tämä saattaa muodostua antoisaksi itsekidutuksen ja itsensä aliarvioimisen lähteeksi, kunnes kehität hyväksymistä omia menettelytapojasi kohtaan. Sama pätee naiseen, joka on valinnut päämääräkseen hallitsemisen, mutta jolta kulttuuri odottaa alistuneisuutta seksuaalisessa kanssakäymisessä. Seksuaaliset tunteet ja niiden purkaminen, kuten masturbaatio ja mielikuvituksen käyttäminen, liitetään yleensä häpeään ja syyllisyydentunteeseen. Ne ovat jälleen tulosta perheen ja kulttuurin leimaamisesta ja niistä voi kehittyä vuosia kestäviä vahvoja oman karman aiheuttajia.
MONADIT
Monadi: Kokeiluun suuntautuva yksikkö, jossa kokemukset koetaan suhteen molemmin puolin. Esimerkkejä ovat vanhempi/lapsi –monadi tai opettaja/oppilas –monadi. Tämä ei tarkoita, että jokainen lapsi tai vanhempi olisi suorittamassa tätä monadia tai että jokainen opettaja ja oppilas olivat suorittamassa opettaja/oppilas –monadia. Näissä yksikön saamissa kokemuksissa on paljon enemmän. Sielut, jotka ovat sitoutuneet vanhempi/lapsi –monadiin, käyttävät suurimman osan elämästään käsittelemällä tuota ihmissuhdetta eivätkä kaikki kokemukset ole ollenkaan miellyttäviä.
Vanhemman ja lapsen välinen side ulottuu kauas kolmannen ja neljännen sisäisen monadin taakse ja jatkuu usein siihen saakka kunnes toinen kuolee. Ei ole epätavallista, että vanhempi/lapsi –monadi häiritsee kummankin osapuolen yksityiselämää siinä laajuudessa, että se vanhempi, joka ei ole monadissa mukana, suljetaan ulkopuolelle tai että monadissa mukana oleva lapsi ei kenties koskaan saa onnistunutta seksuaalista ihmissuhdetta niin kauan kuin tuo vanhempi on elossa. Tämä ei tarkoitta sitä, että jokainen "mammanpoika" suorittaisi parhaillaan omaa osuuttaan vanhempi/lapsi –monadissa, mutta se on yksi muoto, jonka tuo monadi voi saada.
On olemassa kahdenlaisia monadikoostumuksia: selvästi yleisin on molemminpuolinen, jossa sielut vaihtavat "tehtäviä" monadin aikana. Toinen ja harvinaisempi muunnelma on tandem-monadi, jossa kummatkin sielut käyvät läpi yhdessä tiettyjä kokemuksia kuten esimerkiksi siirtymällä rauhallisesta elämästä stressaavaan elämäntapaan yhden elämän aikana ja sitten he käyvät läpi samanlaisia vaikeuksia siirtyen stressistä seesteisempään kauteen jossain toisessa elämässä. Nämä elämät ovat harvoin peräkkäisiä eikä saatujen oppituntien tuoma ymmärrys vaikuta ennen kuin monadit on suoritettu loppuun.
Seitsemän sisäistä monadia: Kaikki sielut, jotka elävät tarpeeksi pitkään täyttääkseen nämä monadit, kokevat ne vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäinen sisäinen monadi on syntymä tai tarkemmin sanoen ensimmäisen henkäyksen ottaminen, jolloin sielu tulee kehoon miltei kaikissa tapauksissa.
Toinen sisäinen monadi on minän yksilöityminen eli hetki, jolloin lapsi tajuaa olevansa erillinen olento. Tämä tapahtuu tavallisesti ennen kahta ikävuotta, vaikkakin joissain tapauksissa se voi tapahtua myöhemminkin.
Kolmas sisäinen monadi on pesästä lähtemisen vaihe, jolloin irtaudutaan perheestä. Tälle on tunnusomaista perusominaisuuden esilletulo ja se tapahtuu tavallisesti 18-21 ikävuoden paikkeilla ainakin länsimaisissa kulttuureissa miehet suorittavat sen helpommin loppuun johtuen miehille ja naisille asetetuista erilaisista yhteiskunnallisia odotuksista.
Neljäs sisäinen monadi tapahtuu yleensä 35 ikävuoden paikkeilla ja muistuttaa hieman keski-iän kriisiä. Tässä monadissa on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa päällyslehdet ilmentävät itseään ja todellinen persoonallisuus nousee esiin siitä, mitä on opittu, jäljitelty, mihin se on ohjelmoitu tai mitä sille on opetettu ja jälkimmäisessä vaihtoehdossa väärä persoonallisuus ottaa vallan kokonaan itselleen. Tämä monadi on erityisen vaikea ja sen läpikäyminen kestää usein kaksi tai kolme vuotta.
Viidettä sisäistä monadia voitaisiin kutsua "eläkeläismonadiksi". Tässä elämää tarkastellaan siinä valossa, mitä sielu on suunnitellut tekevänsä ja verrataan sitä siihen, mitä todellisuudessa on saatu aikaan. Tässä vaiheessa ymmärretään, että elämäntehtävä on suurelta osin suoritettu. Tämä ajoittuu 65-75 ikävuosien välille riippuen siitä, minkälainen toiminta on työllistänyt sielun elämää ja tämän ei välttämättä tarvitse liittyä millään tavoin kyseisen henkilön työhön.
Kuudes sisäinen monadi tuo esiin sen, mikä on yksilön fyysinen elämän kannalta kohtalokasta -kuoleman läheisyyden tajuaminen. Sen ei tarvitse olla epämiellyttävää, mutta mitä enemmän henkilö on kiinni kehossa ja fyysisessä tasossa, sitä vaikeammaksi tällainen monadi todennäköisesti muodostuu.
Seitsemäs sisäinen monadi on tietysti itse kuolema.
Edellä esitetyt lyhyet kuvaukset ovat vain pintaraapaisu siitä valtavasta materiaalista, joka on esitetty nk. Michael-kirjallisuudessa ja tämän tarkoitus on ollut vain hiukan selvittää käytettyjä termejä.
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4050052
Tietoa on löydettävissä myös seuraavista Michaelin opetuksen aiheista: Jälleensyntyminen, päällyslehtikartta ja sanasto.
JÄLLEENSYNTYMINEN
Oletko koskaan ajatellut tai kokenut tunteen, että olet jollain tavoin osa historiaa? Katsoessasi esimerkiksi elokuvaa, jossa kuvataan suurta uskonnollista tapahtumaa tai jotain tiettyä sotaa, tunne-elämäsi herää poikkeuksellisen voimakkaasti. Saattaa olla myös niin, että tunnet joitakin maita tai kulttuureita kohtaan erityistä vetovoimaa. Tiedemiehet puhuvat "geenimuistista" tai käyttävät muita perimään liittyviä termejä, mutta oletko ajatellut, että olet elänyt mukana noissa tapahtumissa, jotka koet nyt voimakkaasti? Se punainen lanka, joka yhdistää meidät koko planeetan historiaan, on todella viehättävä ja avaa aivan uuden näkymän tarkastella elämää ihmisen kehossa. "Tyhjänpäiväistä höpinää", saatat sanoa, mutta käytäpä hetki pohtiaksesi muutamia vaihtoehtoja, joilla olemassaoloamme selitetään. Seuraavassa kolme erilaista vaihtoehtoa:
1. Olemme tulosta sattumasta ilman luovan järjen mukanoloa eikä meillä ole tarkoitusta tai minkäänlaista päämäärää. Kuinka mahdollisena pidät sitä, että laittamalla ompelukoneen osat tyhjään laatikkoon ja ravistamalla sitä voimakkasti, tuloksena on toimiva ompelukone tai että siitä syntyisi jokin muu käyttökelpoinen laite? Mutta jos laatikkoon laitettaisiin jokin toimiva laite ja ravistettaisiin, niin ajan kanssa mieluummin kuin että se "jalostuisi", se todennäköisesti hajoaisi. Ihminen - ja koko planeetta kaikkine elämänmutoineen - on paljon monimutkaisempi "rakennelma". Ihminen voi luoda, tuntea, käyttää päättelykykyään ja toimia ajatuksiinsa ja tunteisiinsa pohjautuen. Kuinka todennäköisenä pidät mahdollisuutta, että ihminen ja koko monimuotoinen elämä tällä planeetalla olisi tulosta sattumien yhteentörmäyksestä?
2. Toinen vaihtoehto on uskontojen tarjoama maailmankatsomus ja koska valikoima on todella runsas, tässä voidaan tarkastella asiaa vain karkeiden perusasioiden tasolla. "Jumala on auktoriteetti, ihminen on vaivainen maan matonen ja ellei se toteuta Jumalan tahtoa, se joutuu helvettiin! On kuitenkin olemassa pelastus valituille, jotka ovat muita parempia, viisaampia, ymmärtäväisempiä, nöyrempiä..." Lista on loputon ja pelastuminen selitetään kunkin "pastorin" omasta näkökulmasta. Tuntuisiko uskottavalta, että meillä olisi Jumala, joka joko pelastaisi tai passittaisi meitä iänkaikkiseen helvettiin sen perusteella, miten elämme elämämme ja teemme valintoja käyttäen yhtä prosenttia aivokapasiteetistamme?
Yhä useampien mielestä ajatus alkaa tuntua täysin mahdottomalta - ainakin kaikkien niiden mielestä, jotka ovat uskaltaneet asettaa kysenalaiseksi uskontojen edustaman maailmankatsomuksen. Terve epäily vie eteenpäin. Lähtökohdat ihmisillä ovat hyvin erilaisia ja vaikka kirkkojen edustajat (johtuen kaiketi omasta vastikään heränneestä epäilystään) ovat alkaneet puhua (ravitermiä käyttäen) "tasoituslähdöistä", saarnat ontuvat aina vain entistä enemmän. Jos uskallat ilman pelkoa tuomiosta asettaa asian kyseenalaiseksi ja tarkastelet uskontoja niiden todellisen sisällön perusteella, paljonko annat pisteitä sille, että esimerkiksi kristinusko antaisi oikea selityksen olemassaolollemme?
3. Kolmas vaihtoehto eli jälleensyntyminen haastaa edelliset todelliseen voimainkoitokseen, joka käydään jokaisen ihmisen sisällä. Olemassaolon tarkoitus on kaikkein henkilökohtaisin asia. Jälleensyntyminen tarvitsee vähemmän uskoa kuin edelliset vaihtoehdot - itse asiassa se ei tarvitse uskoa lainkaan, sillä se on luonnollinen seuraus siitä, että luovutaan tuomituksi tulemisen pelosta. Asiasta tulee yhtä luonnollinen kuin siitä, että maapallo on pyöreä. Lenkkeilijän ei tarvitse ottaa huomioon sitä, että maapallo on pyöreä hölkkäillessään pitkin tuttuja polkuja. Samoin on jälleensyntymisen kohdalla, koska molemmille tapauksille on yhteistä se, että mukana ei ole pelkoa, vaan luottamusta
Jälleensyntymisen hyväksyminen näyttää sen punaisen langan, joka yhdistää meidät koko planeetan historiaan, mutta tärkein seuraus on kuitenkin se, että se herättää ajattelemaan ihmisten erilaisuutta ja elämän tarkoitusta aivan uudella tavalla. Jälleensyntyminen ei kumoa evoluutioteroriaa eikä tee tyhjäksi Luojan olemassaoloa. Se yhdistää nämä kaksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kaikki planeetan elämänmuodot ihmiskehoa myöten ovat todella kehittyneet vuosimiljoonien aikana, mutta luovan järjen ohjaamina - ei sattuman tuloksena. Ja kaiken takana on Luoja, josta Michael-kirjallisuudessa käytetään nimitystä Tao, koska se on on länsimaisia ihmisiä ajatellen kaikkein neutraalein sana eikä se herätä juurikaan visuaalisia kuvia kuten tekee esimerkiksi nimitys "Jumala". Näin jälleensyntyminen yhdistää tiedemiehet ja saarnaajat.
Jälleensyntyminen selittää myös sen, miksi meillä on niin erilaiset lähtökohdat ja ajatus sielunikään perustuvasta kehitysmallista antaa maailmanlaajuisesti käsityksen kehityksen todellisista haasteista. Ja ehkä kaikkein tärkein ja käyttökelpoisin seuraus jälleensyntymisen hyväksymisestä on luonnollinen mielenkiinto sitä kohtaan, miten valmistaudumme kuhunkin yksittäiseen elämään ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Seuraavassa lyhyt yhteenveto, jossa annetaan perustiedot seuraavista aiheista: sielunikä, roolit, päällyslehdet, karma, ihmissuhteet ja monadit. Lisää tietoa saat kirjaesittelyistä.
SIELUN IKÄ JA TASOT
Fyysisellä tasolla koetaan viisi eri sielunikää, joita ovat vastasyntyneen, lapsen, nuoren, kypsän ja vanhan sielun iät ja kussakin niissä on seitsemän alatasoa.
Vastasyntyneessä sieluniässä sieluilla on vain vähän kokemusta ja sen vuoksi he usein hakeutuvat elämään yksinkertaista elämää rajatuissa olosuhteissa, kunnes kokemus fyysisellä tasolla olemisesta ei enää tunnu niin oudolta ja pelottavalta kuin alussa. Vastasyntyneiden sielujen tunnuslause on: "Ei tehdä sitä". Se on tunne, joka syntyy siitä, että kaikki on uutta sekä sitä ympäröivästä pelosta.
Lapsisielun iässä rajoittuneisuus vielä jatkuu, mutta ulottuu jo laajemmalle alueelle. Lapsisielut suuntautuvat usein aktiivisesti ulospäin ja saavuttavat silloin tällöin merkittävän asemankin, vaikka heiltä vielä usein puuttuu ymmärrys asioiden syvemmästä merkityksestä. Heidän ankarat käsityksensä asioista eivät rajoita pelkästään heitä itseään, vaan myös niitä, jotka ovat heidän ympärillään. Lapsisielujen tunnuslause on: "Tee se oikein tai älä tee sitä ollenkaan."
Selkeästi suurin määrä sieluja on tällä hetkellä nuoressa sieluniässä. Se on aikaa, jolle on tunnusomaista halu toimia; saada aikaan muutosta – tämä on sielujen mielissä päällimmäisenä. Usein nuorten sielujen toive on saada toiset pitämään itsestään tai sitten torjumaan heidät suoralta kädeltä. Tässä sieluniässä on paljon energiaa ainakin fyysisessä mielessä. Nuoren sielun tunnuslause on "Tee niin kuin minä sanon" ja pääpaino on sanalla "Minä". Maailman keskimääräinen sielunikä on nyt siirtymässä nuoresta kypsään.
Kypsät sielut suuntautuvat enemmän sisäänpäin ja pyrkivät ymmärtämään. Ei ole epätavallista, että kypsä sielu kamppailee tunteiden ja niihin liittyvän ymmärryksen kanssa koko tämän sieluniän ajan. Kypsän sielun tunnuslause on: "Tee se missä tahansa muualla, mutta älä täällä." Vaikea sielunikä, jota leimaa usin saippuaoopperadramatiikka ja syvä itsepetos.
Vanhoille sieluille on tärkeätä oleminen sekä kahtiajaon hyväksyminen fyysisen tason maailmaan liittyvien totuuksien ja Taon ja sisimmän olemuksen maailmankaikkeudellisten totuuksien välillä. Sielu on lähtöisin Taosta ja palaa siihen, koska se on osa Logosta. Vanhat sielut tuntevat vetovoimaa asioihin, jotka antavat heille mahdollisuuden olla niin häiriöttömästi kuin mahdollista ja tästä syystä monet vanhat sielut pyrkivät kiertonsa loppuvaiheessa elämään yhtä yksinkertaisesti kuin vastasyntyneet sielut. Vanhan sielun tunnuslause on: "Tee sinä omat asiasi, minä teen omani." Suomen keskimääräinen sielunikä on lähestymässä vanhaa sielunikää, mutta kestää vielä kauan ennen kuin voidaan sanoa, että kansakunta kokonaisuutena ilmentäisi tuota sielunikää.
Jokaisella sieluniällä on omat etunsa eikä ole tarkoituksenmukaista olettaa, että mikään sielunikä olisi toistaan "parempi" tai "huonompi". Kaikissa voidaan saada aikaan läheistä vuorovaikutusta, sisimmän olemuksen yhteyttä ja kehitystä ja jokainen vaihe voi viedä sielua eteenpäin, jos ymmärrystä tapahtuu. Ajateltaessa "vanha sielu on parempi" tai "viisaampi" tai "muiden yläpuolella", kieltäydytään kiertoon liittyvästä oppitunnista.
Seuraavassa lyhyesti seitsemän eri roolia:
Palvelijat: Palvelijan rooli on tavanomainen ja sijaitsee innostavalla akselilla. (Selvitys termeistä "innostava", "ilmaiseva", "toimintaan suuntautunut" ja "yhdistävä" on "Michaelin käsikirjan" esittelyssä). Tässä sisin olemus pyrkii palvelemaan yhteistä hyvää mitä tahansa se palvelijan mielestä sitten onkin. Tuon valinnan tekee palvelija itse. Tämä rooli tuntee usein vetovoimaa opetuksen, lääketieteen, diplomatian, virastojen ja palveluammattien pariin. Palvelijan roolin positiivinen ääriraja on palvelu ja negatiivinen orjuus.
Taitajat: Taitajan rooli on tavanomainen ja sijaitsee ilmaisun akselilla. Tämä rooli etsii kohteen, jonka se voi toteuttaa fyysisessä muodossa. Taitajat viihtyvät hyvin tekniikan, taiteiden, perinnöllisyys- ja kasvitieteen, puusepäntaitojen, tanssin ja runouden parissa. Monet urheilijat ovat taitajia. Tämän roolin positiivinen ääriraja on luovuus ja negatiivinen itsepetos.
Soturit: Soturin rooli on tavanomainen ja sijaitsee toimintaan suuntautuvalla akselilla. Tämä rooli etsii haasteita. Luonteeltaan soturi on hyvin luotettava sekä ystävänä että vihollisena. Soturit tuntevat vetovoimaa ammatteihin, jotka tukevat toimintaa ja tuovat mukanaan haasteita. Soturin roolin positiivinen ääriraja on vakuuttavuus ja negatiivinen pakottaminen.
Tutkijat: Tutkijan rooli on neutraali ja yhdistävä. Tämä rooli pystyy kaikkein parhaiten ymmärtämään toisia rooleja. Tutkija etsii tietoa ja pitää elämää kokeiluna. He tuntevat vetovoimaa tietopuolisiin ammatteihin ja mietiskelyyn suuntautuvaan elämään. Tutkijan roolin positiivinen ääriraja on tieto ja negatiivinen teoretisointi.
Esittäjät: Esittäjän rooli on korostunut ja sijaitsee ilmaisun akselilla. Tämä rooli pyrkii kaikissa asioissa vuorovaikutukseen. He tuntevat vetovoimaa viihteen kaikkia muotoja kohtaan mukaan lukien politiikan ja lain sekä myös uskonnon. Esittäjän roolin positiivinen ääriraja on tiedon välittäminen ja negatiivinen monisanaisuus.
Opastajat: Opastajan rooli on korostunut ja sijaitsee innostavalla akselilla. Tämä rooli pyrkii palvelevaan korkeampaa hyvää minkä tahansa opastaja sitten sellaiseksi käsittääkin. Opastaja haluaa auttaa, neuvoa ja nostaa mielialaa sekä myös saarnata ja hakeutuu työhän, joka mahdollistaa sellaisen palvelemisen tai jota voidaan käyttää tuollaisen lopputuloksen saavuttamiseen. Opastajan roolin positiivinen ääriraja on ohjaus ja negatiivinen kiihkomielisyys.
Hallitsijat: Hallitsijan rooli on korostunut ja on toimintaan suuntautuvalla akselilla. Positiivinen ääriraja on hallitseminen ja negatiivinen ääriraja itsevaltius. Hallitsijat nauttivat valvonnasta ja toiminnan ohjaamisesta ja suuntautuvat tilanteisiin, joissa he voivat jakaa vastuuta. Hallitsijat eivät ole aina johtavassa asemassa; he voivat olla yhtä hyvin missä tahansa sosiaaliluokassa. Klassinen vanhassa sieluiässä olevan hallitsijan ammatti on baarinpitäjä jossain pienessä yhteisössä. Tällaisesta paikasta tulee helposti paikkakunnan sosiaalinen keskus.
PÄÄLLYSLEHDET
Jos menee vaikeaksi jatkakaa lukemista seuraavalta sivulta eli osa 1 lukekaa helpoimmin ymärrettävä
teksti ensin ja vaikee osat myöhemmin suosittelen.
Kun ajatus jälleensyntymisestä on omaksuttu, herää automaattisesti kysymys siitä, kuinka valmistaudumme aina uuteen elämään. Tässä esitetty perustuu Michaelin oppijärjestelmään, jonka mukaan valitsemme kuhunkin elämään nk. päällyslehdet. Se tarkoittaa, että aiemmin kuvatun sisimmän olemuksen roolin "päälle" tai ympärille asetetaan ikään kuin suodattimet, jotka antavat valinnan mukaan erilaisen sävyn kullekin persoonallisuudelle. Katso päällyslehtikarttaa.
PÄÄMÄÄRÄ:
Ensimmäinen päällyslehti on päämäärä ja niitä on seitsemän, kuten kaikkia muitakin . Neutraali päämäärä on rentoutuminen ja sen positiivinen ääriraja on vapaasti virtaava ja negatiivinen tehottomuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö ei tekisi mitään elämänsä aikana, sillä on olemassa niitä, jotka ovat valinneet tämän päämäärän ja saaneet paljonkin aikaan, mutta tehokkuus on ajoittunut tavallisesti lyhyelle ajanjaksolle.
Ilmaisuun suuntautuvia päämääriä ovat arvostelu ja hyväksyminen. Arvostelun positiivinen ääriraja on rakentava arvostelu ja negatiivinen torjuminen. Hyväksymisen positiivinen ääriraja on pyyteetön rakkaus ja negatiivinen mielistely.
Innostavia päämääriä ovat uudelleenarviointi ja kasvu. Uudelleenarvioinnin positiivinen ääriraja on yksinkertaisuus ja negatiivinen luovuttaminen. Kasvun positiivinen ääriraja on kehitys ja negatiivinen ääriraja sekavuus.
Toimintaan suuntautuvia päämääriä ovat alistuminen ja hallitseminen. Alistumisen positiivinen ääriraja on omistautuminen ja negatiivinen nöyristely. Hallitsemisen positiivinen ääriraja on johtajuus ja negatiivinen itsevaltius.
ASENNE:
Asenne viestittää tavasta, jolla persoonallisuus katsoo elämää. Asenne näkyy usein siinä, kuinka henkilö suhtautuu toisiin, sillä se perustuu asenteen muokkaamiin käsityksiin.
Neutraali asenne on pragmaattinen ja sen positiivinen ääriraja on käytännöllisyys ja negatiivinen ehdottomuus.
Ilmaisevia asenteita ovat epäilevä ja ihannoiva. Epäilyn asenteen positiivinen ääriraja on tutkiminen ja negatiivinen epäily. On syytä huomauttaa, että useimmat ihmisten tekemät älyyn perustuvat edistykselliset keksinnöt ovat lähtöisin tätä asennetta käyttäviltä ihmisisltä.
Innostavia asenteita ovat järkähtämätön ja hengellinen. Järkähtämättömyyden positiivinen ääriraja on rauhallisuus ja negatiivinen alistuminen. Hengellisen asenteen positiivinen ääriraja on oikeaksi todistaminen ja negatiivinen uskomuksiin luottava.
Toimintaan suuntautuvia asenteita ovat kyyninen ja ralistinen. Kyynisen asenteen positiivinen ääriraja on vastakkainasettelu ja negatiivinen panettelu. Realistisen asenteen positiivinen ääriraja on objektiivisuus ja negatiivinen subjektiivisuus.
PERUSOMINAISUUS:
Kirja KESYTÄ LOHIKÄÄRMEESI kertoo yksinomaan perusominaisuuksista. Siinä kirjailija José Stevens (Ph.D.) kutsuu näitä pelkoihin perustuvia ominaisuuksia nimellä "lohikäärme". Suosittelemme, että tutustut kirjan esittelyyn.
Perusominaisuuden merkitys
Koska perusominaisuus on este, kompastuskivi ja lisärasite, todellinen kysymys kuuluu: "Miksi me tarvitsemme perusominaisuutta? Miksi koko elämän suunnitelma on luotu niin huolellisesti; asetettu päämäärä johon pyritään, asenne ja toimintatapa auttamaan sen saavuttamista ja sitten sekaan on heitetty kompastuskivi, joka pyrkii estämään tämän kaiken?" Seuraavassa muutamia syitä:
Tärkeä
Ellei meillä ei olisi mitään ylimääräisiä vaikeuksia ja jos muistaisimme ja käyttäisimme täyttä kapasiteettiamme, menisimme liian kevyesti kaiken läpi. Voittaisimme ilman, että meidän tarvitsisi olla vuorovaikutuksessa itsemme tai toistemme kanssa. Se olisi kuin "Trivial Pursuit" -pelin pelaamista vastaukset näkyvillä. Lyhyesti sanottuna: se ei olisi mitään peliä!
On haaste luontaiselle unohtamiskyvyllemme olla tietoinen päällyslehdistä ja omista vaikeuksista, kuten esimerkiksi perusominaisuudesta.
Toisin kuin muut päällyslehdet, perusominaisuus voidaan poistaa. Se muodostaa suuren osan väärää persoonallisuutta ja sen eliminoiminen antaa todelliselle persoonallisuudelle mahdollisuuden tulla esiin. Tämän urotyön suorittaminen voi muuttaa elämäsi suunnan ja tuoda sinut lähemmäksi päämäärääsi.
Kun tunnet perusominaisuutesi, tiedät tarkalleen milloin sinulla on taipumusta ottaa se esille. Esimerkiksi: "Ei tämä ole sitä, että olisin hidasälyinen, vaan minun perusominaisuuteni on kärsimättömyys enkä anna itselleni (tai toisille) tarpeeksi aikaa oppimiseen."
Kun sinun on helppo ylittää kompastuskivesi, alat hyväksyä itseäsi enemmän. "Voi, olinpa jälleen itsepäinen" tai "Taidan tehdä itsestäni taas marttyyrin." Sietämällä omia kompastuskiviäsi voit sietää tai ainakin ymmärtää niiden ilmenemistä toisilla ihmisillä.
Ylpeys ja Itsensä aliarviointi
Koska perusominaisuudet toimivat usein pareittain, niitä on syytä käsitellä yhdessä. Ilmaisun akselilla olevat ylpeys ja itsensä aliarviointi perustuvat molemmat väärään käsitykseen omasta arvosta. Ylpeys paisuttaa suhteettomasti minää ja itsensä aliarviointi heikentää itsetuntemuksen peruskäsitystä.
Kuvaannollisesti sanoen ylpeät ihmiset vaikuttavat siltä kuin heihin olisi pumpattu liikaa ilmaa. Heidän rintansa pullistuvat ulospäin ja he nostavat nenänsä ylös. Heidän sanotaan olevan täynnä itseään. Reagoidessaan ylpeisiin ihmisiin muut tuntevat usein halua puhkaista heidän ilmapallonsa ja tyhjentää heidät eli palauttaa heidät omaan kokoonsa.
Kaikki perusominaisuudet voivat aika ajoin liukua vastakkaisen parinsa puolelle. Itseään aliarvioivat ihmiset saattavat yhtäkkiä paisua ja muuttua ylpeiksi. Tästä johtuen myös ylpeät ihmiset voivat yllättäen "tyhjentyä" nöyryyttävän kokemuksen seurauksena.
Kärsimättömyys ja Marttyyrius
Kärsimättömyys ja marttyyrius perustuvat molemmat väärään käsitykseen ajasta ja paikasta. Kumpikin perustuu pelkoon siitä, että aika ja olosuhteet asettavat rajoituksia. Kärsimättömyyden kohdalla ihmisiä rajoittaa pelko siitä, että aika loppuu kesken. He pelkäävät, että ei ole tarpeeksi aikaa ehtiä jonnekin tai saada tiettyä työtä tehdyksi. Heidän vastauksensa tähän pelkoon on, että he kiirehtivät saamaan jotakin valmiiksi ennen kuin aika loppuu.
Marttyyriuden kohdalla ihmisiä rajoittaa pelko, että olosuhteet ovat esteenä. He tuntevat ja uskovat siihen, että jos ei olisi muita ihmisiä tai tiettyjä tilanteita, he olisivat vapaita tekemään valintoja. Koska kaikki valinnan mahdollisuudet tuntuvat olevan tukossa, he voivat ainoastaan uikuttaa ja valittaa pystymättä minkäänlaiseen toimintaan.
Molempien perusominaisuuksien "haltijat" kokevat, että liikkumatilaa ei ole lainkaan tai että sitä on rajoitettu. Sen vuoksi kärsimättömyys ja marttyyrius luokitellaan toimintaa estäviksi aivan niin kuin ylpeys ja itsensä aliarviointi tukkivat tien innostukselta.
Ahneus ja Itsensä tuhoaminen
Ahneus ja itsensä tuhoaminen perustuvat vääriin käsityksiin itsensä ilmaisemisesta. Kumpaankin sisältyy pelko käytöksen ja halujen hallinnan menettämisestä. Itsensä tuhoamiseen liittyviä asioita kokevat ihmiset pelkäävät menettävänsä käytöksensä hallinnan. Yrittäessään saada hallintaansa elämää, joka näyttää pyörivän villisti omaa rataansa, nämä ihmiset turvautuvat epätoivoisiin menetelmiin päästäkseen tasapainoon. Heidän riippuvuutensa ja yrityksensä hillitä tuskaa voivat päättyä ennenaikaiseen kuolemaan. Tämä itsensä ilmaisun muoto johtaa ilmaisun loppumiseen.
Ahneuden kohdalla perimmäinen pelko on, että elämässä ei ole koskaan tarpeeksi sellaista, joka voisi tuottaa henkilökohtaisen tyydytyksen ja onnen. Rakkaus, raha, valta ja kiintymys ovat aina jossain muualla kuin kotona. Tämän perusominaisuuden kanssa kasvotusten joutuvat ihmiset jatkavat loputonta hanhenjahtiaan etsien kaikista vääristä paikoista sellaista, jota he epätoivoisesti haluavat. Samanaikaisesti he yrittävät hallita kyltymättömiä himojaan riistämällä itseltään ja toisilta sen, mitä he todella haluavat.
Koska nämä kaksi perusominaisuutta kaivavat maata todellisen itsensä ilmaisemisen jalkojen alta, ne luokitellaan ilmaisua estäviksi lohikäärmeiksi. Ristiriitaista tässä on se, että toiset ihmiset kokevat ne eräänlaisina itseilmaisun muotoina.
Itsensä tuhoaminen voi liukua ahneuden puolelle niin, että itsetuhokäytös ottaa ahneuden muodon. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun käytetään liian paljon alkoholia tai syödään ylenmääräisesti. Samalla tavoin ahneus voi johtaa itsetuhokäytökseen silloin, kun ihmiset hemmottelevat itseään liikaa tai laiminlyövät turvallisuuttaan tavoittelemalla ahneutensa asettamia päämääriä.
Itsepäisyys
Itsepäisyys perustuu väärään käsitykseen vaikutusvallasta. Tätä perusominaisuutta käyttävät henkilöt vastustavat auktoriteetteja ja kaikkia, jotka yrittävät saada heitä tekemään jotain, johon he eivät tunne olevansa valmiita. Heidän itsepäisyytensä on eräänlaista ajan ostamista - tapahtumien kulun hidastamista niin, että heidän ei tarvitse kohdata muutosta. Tällaiset ihmiset pelkäävät muutosta sanan varsinaisessa merkityksessä ja yrittävät pysäyttää sen sanomalla "EI" myös silloin, kun he saattaisivat haluta sanoa "KYLLÄ".
TOIMINTATAPA:
Ilmaisevia toimintatapoja ovat varovaisuus ja voima. Varovaisuden positiivinen ääriraja on harkitseminen ja negatiivinen pelko. Varovaisuus on tavanomainen toimintatapa eikä se saa aikaan voimakkaita kokemuksia. Voiman positiivinen ääriraja on arvovalta ja negatiivinen alistaminen.
Innostavia toimintatapoja ovat pidättyväisyys ja kiihkeys. Pidättyväisuuden positiivinen ääriraja on hillitseminen ja negatiivinen estyneisyys. Kiihkeyden positiivinen ääriraja on itsensä toteuttaminen ja negatiivinen samaistuminen. Kiihkeys on kypsien sielujen ja myös taitajan roolin suosikki. Se antaa elämään dramatiikkaa.
Toimintaan suuntautuvia toimintatapoja ovat kestävyys ja hyökkäävyys. Kestävyyden positiivinen ääriraja on hellittämättömyys ja negatiivinen muuttumattomuus. Kestävyyden negatiiviselle äärirajalle juuttunut yrittää päästä pois ansaksi muodostuneesta tilanteesta liukumalla hyökkäävyden positiiselle äärirajalle eli voimakastahtoisuuteen ja tämä sekoitetaan helposti itsepäisyydeksi. Hyökkäävyyden negatiivinen ääriraja on riidanhaluisuus.
Neutraali ja pariton toimintatapa on tarkkailu. Puolet ihmisitä käyttää tätä toimintatapaa. Tarkkailun positiivinen ääriraja on selkeys ja negatiivinen valvonta.
KARMA
Karma: Huono käytös ei välttämättä aiheuta karmaa. Se on seurausta siitä, että estetään toiselta sielulta hänen elämäänsä liittyvien valintojen tekeminen ilman, että siitä on sovittu etukäteen. Murhaan liittyvä karma on tietysti kaikkein vaikein. Karmaa syntyy myös hylkäämisen tuloksena silloin, kun hylätty osapuoli ei selviä yksin. Esimerkkeinä puolen vuoden ikäisen lapsen jättäminen ilman ruokaa, vaatteita tai suojaa tai suuren ja köyhän perheen hylkääminen, jolle hylkäävä osapuoli on ainoa elannon lähde. Karmaa syntyy myös häirinnästä, joka tarkoittaa sitä, että tahallisesti tunkeudutaan toisen mielen tai persoonallisuuden alueille manipuloimalla tai riistämällä häneltä ajatuksen vapaus. Tähän kuuluvat kaikki äärimmäisyyksiä hipovien uskonnollisten ryhmien käyttämät käännytysmenetelmät sekä myös psykologinen terrorisointi ja nk. aivopesu.
Karma on epäilemättä kaikkein voimakkain side sielujen välillä, vaikka se on usein epämiellyttävä. On olemassa myös toinen karman muoto, joka on huomattavasti harvinaisempi ja siitä voitaisiin käyttää nimitystä filantrooppinen karma. Siinä sielu sydämen hyvyydestä luo valinnan, jonka perusteella toinen sielu voi kokea elämässään jotain sellaista, joka ei muutoin olisi ollut mahdollista.
Oma karma keskittyy tiettyihin kokemuksen perusalueisiin. Niitä ovat: kehon ulkonäkö, terveys, varakkuus tai sen puuttuminen, seksuaaliset mieltymykset, käytös sekä perhesuhteet. Nämä alueet antavat perinteisesti kaikkein voimakkaimmat kokemukset elämässä.
Seksuaaliset mieltymykset, tavat ja suhteet ovat toiseksi eniten omaa karmaa luova alue. Tämä liittyy tavallisesti leimautumiseen, vanhempiin, kulttuuriin ja menneitten elämien seksuaalisiin kokemuksiin. Olet saattanut syntyä mieheksi, jonka odotetaan toimivan hallitsevana osapuolena seksuaalisesti, mutta mikäli olet valinnut päämääräksesi alistumisen, se on ristiriidassa toiveittesi kanssa. Tämä saattaa muodostua antoisaksi itsekidutuksen ja itsensä aliarvioimisen lähteeksi, kunnes kehität hyväksymistä omia menettelytapojasi kohtaan. Sama pätee naiseen, joka on valinnut päämääräkseen hallitsemisen, mutta jolta kulttuuri odottaa alistuneisuutta seksuaalisessa kanssakäymisessä. Seksuaaliset tunteet ja niiden purkaminen, kuten masturbaatio ja mielikuvituksen käyttäminen, liitetään yleensä häpeään ja syyllisyydentunteeseen. Ne ovat jälleen tulosta perheen ja kulttuurin leimaamisesta ja niistä voi kehittyä vuosia kestäviä vahvoja oman karman aiheuttajia.
MONADIT
Monadi: Kokeiluun suuntautuva yksikkö, jossa kokemukset koetaan suhteen molemmin puolin. Esimerkkejä ovat vanhempi/lapsi –monadi tai opettaja/oppilas –monadi. Tämä ei tarkoita, että jokainen lapsi tai vanhempi olisi suorittamassa tätä monadia tai että jokainen opettaja ja oppilas olivat suorittamassa opettaja/oppilas –monadia. Näissä yksikön saamissa kokemuksissa on paljon enemmän. Sielut, jotka ovat sitoutuneet vanhempi/lapsi –monadiin, käyttävät suurimman osan elämästään käsittelemällä tuota ihmissuhdetta eivätkä kaikki kokemukset ole ollenkaan miellyttäviä.
Vanhemman ja lapsen välinen side ulottuu kauas kolmannen ja neljännen sisäisen monadin taakse ja jatkuu usein siihen saakka kunnes toinen kuolee. Ei ole epätavallista, että vanhempi/lapsi –monadi häiritsee kummankin osapuolen yksityiselämää siinä laajuudessa, että se vanhempi, joka ei ole monadissa mukana, suljetaan ulkopuolelle tai että monadissa mukana oleva lapsi ei kenties koskaan saa onnistunutta seksuaalista ihmissuhdetta niin kauan kuin tuo vanhempi on elossa. Tämä ei tarkoitta sitä, että jokainen "mammanpoika" suorittaisi parhaillaan omaa osuuttaan vanhempi/lapsi –monadissa, mutta se on yksi muoto, jonka tuo monadi voi saada.
On olemassa kahdenlaisia monadikoostumuksia: selvästi yleisin on molemminpuolinen, jossa sielut vaihtavat "tehtäviä" monadin aikana. Toinen ja harvinaisempi muunnelma on tandem-monadi, jossa kummatkin sielut käyvät läpi yhdessä tiettyjä kokemuksia kuten esimerkiksi siirtymällä rauhallisesta elämästä stressaavaan elämäntapaan yhden elämän aikana ja sitten he käyvät läpi samanlaisia vaikeuksia siirtyen stressistä seesteisempään kauteen jossain toisessa elämässä. Nämä elämät ovat harvoin peräkkäisiä eikä saatujen oppituntien tuoma ymmärrys vaikuta ennen kuin monadit on suoritettu loppuun.
Seitsemän sisäistä monadia: Kaikki sielut, jotka elävät tarpeeksi pitkään täyttääkseen nämä monadit, kokevat ne vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäinen sisäinen monadi on syntymä tai tarkemmin sanoen ensimmäisen henkäyksen ottaminen, jolloin sielu tulee kehoon miltei kaikissa tapauksissa.
Toinen sisäinen monadi on minän yksilöityminen eli hetki, jolloin lapsi tajuaa olevansa erillinen olento. Tämä tapahtuu tavallisesti ennen kahta ikävuotta, vaikkakin joissain tapauksissa se voi tapahtua myöhemminkin.
Kolmas sisäinen monadi on pesästä lähtemisen vaihe, jolloin irtaudutaan perheestä. Tälle on tunnusomaista perusominaisuuden esilletulo ja se tapahtuu tavallisesti 18-21 ikävuoden paikkeilla ainakin länsimaisissa kulttuureissa miehet suorittavat sen helpommin loppuun johtuen miehille ja naisille asetetuista erilaisista yhteiskunnallisia odotuksista.
Neljäs sisäinen monadi tapahtuu yleensä 35 ikävuoden paikkeilla ja muistuttaa hieman keski-iän kriisiä. Tässä monadissa on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa päällyslehdet ilmentävät itseään ja todellinen persoonallisuus nousee esiin siitä, mitä on opittu, jäljitelty, mihin se on ohjelmoitu tai mitä sille on opetettu ja jälkimmäisessä vaihtoehdossa väärä persoonallisuus ottaa vallan kokonaan itselleen. Tämä monadi on erityisen vaikea ja sen läpikäyminen kestää usein kaksi tai kolme vuotta.
Viidettä sisäistä monadia voitaisiin kutsua "eläkeläismonadiksi". Tässä elämää tarkastellaan siinä valossa, mitä sielu on suunnitellut tekevänsä ja verrataan sitä siihen, mitä todellisuudessa on saatu aikaan. Tässä vaiheessa ymmärretään, että elämäntehtävä on suurelta osin suoritettu. Tämä ajoittuu 65-75 ikävuosien välille riippuen siitä, minkälainen toiminta on työllistänyt sielun elämää ja tämän ei välttämättä tarvitse liittyä millään tavoin kyseisen henkilön työhön.
Kuudes sisäinen monadi tuo esiin sen, mikä on yksilön fyysinen elämän kannalta kohtalokasta -kuoleman läheisyyden tajuaminen. Sen ei tarvitse olla epämiellyttävää, mutta mitä enemmän henkilö on kiinni kehossa ja fyysisessä tasossa, sitä vaikeammaksi tällainen monadi todennäköisesti muodostuu.
Seitsemäs sisäinen monadi on tietysti itse kuolema.
Edellä esitetyt lyhyet kuvaukset ovat vain pintaraapaisu siitä valtavasta materiaalista, joka on esitetty nk. Michael-kirjallisuudessa ja tämän tarkoitus on ollut vain hiukan selvittää käytettyjä termejä.
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4050052
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti