Henkinen Äitiys

Maria puhuu Pamelan kautta

15.12.2007, Tilburg

Rakkaat ystävät!

Olen suurta iloa tuntien ja teille kaikille avoimin sydämin täällä tänään. Minä olen Maria. Olen ollut Joshuan äiti. Minä edustan naispuolista Kristus-energiaa, jota on nyt syntymässä Maan päälle yhä suuremmassa määrin. Naispuolinen energia on pitkään ollut alistetussa asemassa yhteiskunnassanne samoin kuin sydämissänne. 

Naispuolinen energia on luomisen alkuvoimaa, perustavaa laatua oleva osa Kaikkea Mitä On. Naispuolinen energia synnyttää elämää ja sitä virtaa jokaisessa. Ilman sitä teitä ei olisi olemassa, ei sieluna eikä ihmisolentona. Energian naispuolinen virtaus tuo mukanaan taikaa tähän aikaan ja haluaa valaista joulukuun pimeyttä sekä teidän sisäisiä kamppailujanne ja raskaita mielialojanne. 

Joskus te ihmettelette, että mitä hyötyä teidän elämästänne on Maa-planeetalla. Minä vakuutan teille, se on arvokasta ja sillä on tarkoitus. Te teette tärkeää työtä täällä. Teidän läsnäolollanne on vaikutus kaikkeen elämään ympärillänne, te tuotte muutosta maailmaan. Mutta sen ei tarvitse olla huomionne polttopisteessä. Teidän ei tarvitse lainkaan keskittyä toisiin tehdäksenne vaikutuksen. Salaisuus on siinä, että teidän tarvitsee keskittyä pelkästään itseenne ja oman olemuksenne eheyteen. Kun täytätte itsenne rakastavalla tietoisuudella ja hyväksytte itsenne kaikkine ominaispiirteinenne, te luotte kanavan, jota pitkin valo pääsee helposti luoksenne ja virtaa automaattisesti myös toisiin. Teidän tarvitsee todellakin kiinnittää huomio ainoastaan itseenne, jotta täyttäisitte tehtävänne täällä Maan päällä. 

Tässä mielessä haluaisin tänään puhua siitä, kuinka te voitte olla henkinen äiti itsellenne. Minä edustan kristillisen perinteen äitienergiaa. Mutta mitä se oikein tarkoittaa? Äitiys on naispuolisen energian olennainen puoli: äiti nähdään luonnon olemuspuolena, joka antaa elämän, hoivaa ja pitää huolta. Mutta onko tämä mielikuva riittävä? Historian kuluessa minusta on kehitetty mielikuvia, jotka ovat olleet kovin vääristeltyjä ja jotka on esitetty väärässä valossa. Siksi haluaisin kertoa teille hieman enemmän elämästäni Maan päällä, kun olin Joshuan äiti. 

Minut on usein esitetty pyhimyksenä, mutta en todellakaan ollut sellainen tuolloisen elämäni aikana. Olin tavallinen lihaa ja verta oleva nainen, koin suuria emotionaalisia tunnekuohuja, ja kaikki ne asiat, joita te käytte läpi elämässänne, ovat tuttuja minulle. Synnyin "iltatähtenä" perheeseeni, olin seitsemäs lapsi eli kuopus, jolla oli monia vanhempia veljiä ja siskoja. Olin myös melkoisen jääräpäinen lapsi. Pienenä opin jo varhain, että minun oli pidettävä huoli itsestäni luottamatta toisten apuun. Vanhempani olivat kyllä tukenani, mutta en ollut heidän huomionsa keskipisteenä. Se kuitenkin sopi luonteelleni jossain määrin, sillä pidin siitä, että sain olla omassa fantasiamaailmassani ja touhuta omiani. 

Tytöksi olin aika vahva ja seikkailunhaluinen. Minulla oli myös voimakas sisäinen tunne asioista, enkä helposti poikennut siitä ohjauksesta. En juurikaan välittänyt siitä, mitä toiset ajattelivat minusta. Minulla oli vanhempia veljiä, jotka aika ajoin kiusasivat minua, ja sen vuoksi tajusin jo varhain, että minun oli rakennettava oma ylpeyteni ja itsekunnioitukseni, jota saatoin olla oma itseni. Olin hieman erilainen. Saatoin aistia energioita ja minulla oli taipumus "katsoa ihmisten läpi". Ihmisten jutellessa niitä näitä saatoin tuntea, että he peittivät asioita ja tunnetiloja, jotka olivat väkivaltaisia tai raskaita, vaikkakin heidän pinnallinen käytöksensä oli tyyntä ja hallittua. Se hämmensi minua lapsena. Aistin, että jotakin oli vialla, ja ihmettelin miksi, mutta kukaan ei selittänyt sitä minulle. Sen vuoksi tunsin lapsena oloni joskus yksinäiseksi, ja usein minut ymmärrettiin väärin. Olin mielelläni ulkona luonnossa ja pidin kotona olevista eläimistä.

Pahin asia, joka minulle sattui lapsuudessani, oli äitini kuolema. Se tapahtui ollessani vielä melko nuori, teini-ikäinen. Äitini oli suhteellisen vanha, koska hän sai minut myöhäisellä iällä. Hänen kuolemansa oli ensimmäinen kohtaamiseni menetyksen kanssa. Se oli hyvin tuskallinen kokemus, ja tunsin itseni murtuneeksi ja hylätyksi. Kun istuin äitini vieressään hänen kuolinvuoteellaan, tuntui aivan kuin olisin menettänyt osan itsestäni. Osa minusta näytti kuihtuvan pois peruuttamattomasti. Enkä voinut pitää siitä kiinni, minun oli päästettävä irti. Itse asiassa se osoittautuisi suurimmaksi oppitunniksi, joka minun oli opittava elämässäni: irtipäästäminen. 

Otan nyt pitkän harppauksen eteenpäin aikaan, jolloin poikani Joshua syntyi. Kuten kuka tahansa äiti, jumaloin pientä vauvaani ja halusin suojella häntä harmeilta. Alkuun en niinkään tajunnut, että Joshuassa oli jotakin erikoista. Toki tiesin – koko elämäni – että näkymätön käsi ohjaa meidän elämäämme. Aistin, että elämässämme oli käynnissä jotakin suurempaa, jotakin sellaista, jota emme voi taivuttaa omaan tahtoomme, omiin inhimillisiin tarpeisiimme ja haluihimme. Tiesin myös, että tämä suurempi voima oli hyväntahtoinen ja viisas. Siinä on viisautta, jota emme useinkaan pysty ihmismielellä käsittämään. Vasta jälkeenpäin me tajuamme, että elämä tuo meille juuri sitä mitä tarvitsemme. Kun näin tosiaan tapahtuu, se saattaa näyttää julmalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Ja siltä se näytti kasvattaessani Joshuaa. Kun hän varttui, tuli pian selväksi, että hänessä oli jotakin erikoista. Hänellä oli huomattavia lahjoja ja kykyjä ja hän oli yhtä jääräpäinen kuin minä olin ollut lapsena. Toisaalta tunnistin tuon erikoisen energian hänessä aika hyvin, mutta toisaalta se oli minusta hyvin vaikeaa. Äitinä sitä haluaa suojella lastaan maailman pahoilta voimilta. Mutta minun poikani ei halunnut suojelua, hän halusi puhua ja loistaa valoaan avoimesti maailmaan. Häntä ajoi eteenpäin sisäinen missio, jokin suurempi voima, joka opasti häntä kulkemaan aivan omaa polkuaan maailman muuttamiseksi. Minulta meni monta vuotta ja tunsin suurta ahdistusta ennen kuin pystyin hyväksymään sen. Sillä hänen ilmestymisensä herätti epäluottamusta vakiintuneessa yhteiskuntajärjestyksessä ja hän otti riskejä. Hän rikkoi tiettyjä sääntöjä ja rajoja, ja sen vuoksi hän sai haasteita ja jopa uhkauksia. Minun oli vähitellen luovuttava peloistani ja tarpeestani kontrolloida häntä, ja tehdä tilaa sille ainutlaatuiselle valolle, jota tuomaan hän tänne tuli.

Maallisin termein voitaisiin sanoa, että minun oli luovuttava äitiydestäni. Minun oli päästettävä irti siitä osasta itseäni, jolla oli taipumus olla ahdistunut, ylihuolehtiva ja kontrolloiva. Lopulta tajusin, että hän ei ollut minun lapseni. Toki minä olin synnyttänyt hänet kehoni avulla, mutta hän ei ollut minun. Hän oli kypsä sielu omasta ansiostaan, ja hän halusi muokata ja luoda omaa elämäänsä aivan omintakeisella tavallaan. Lisäksi häntä olivat tukemassa taivaalliset voimat, jotka valmistivat erityisen polun hänelle. Mutta eikö tämä ole totta meidän kaikkien kohdalla? Jokaisella Maahan syntyvällä lapsella on erityinen polku, hänen oma polkunsa, jonka tämä sielu on valinnut. Se teidän äitien on tajuttava ja sitä teidän on kunnioitettava. Heti kun lapsi tulee ulos kohdustanne, teidän on opittava antamaan hänen olla ja luottamaan hänen sisäsyntyiseen vahvuuteensa ja kykyihinsä ratkaista ne ongelmat, joita hän elämässään tulee kohtaamaan. 

Loppujen lopuksi kuolema ristillä oli Joshuan oma valinta. Hän salli sen tapahtuvan. Minun oli tunnustettava, että se oli hänen päätöksensä, että se kuului hänen sielunsa polkuun ja oli sen vuoksi tarkoituksenmukaista. Itkin katkeria kyyneliä ja sydämeni täyttyi pimeydestä ja epätoivosta, kun katselin hänen kuolevan. Älkää luulko, että minä pystyin voittamaan kärsimykseni helposti ja suhtautumaan rauhallisin mielin siihen mitä tapahtui. En ollut pyhimys. Tapahtuma musersi minut ja todellakin se oli "sielun pimeä yö" minulle. Samalla tämä kokemus opetti minulle suuren totuuden ja lopulta se vapautti minua valtavasti. Mutta se tuli vasta jälkeenpäin. Joshuan läsnäolo elämässäni kohotti minua ja lopulta minä sallin itseni kohoamisen. Se oli tuolloisen elämäni rohkein teko. Joshuan kautta tullut Kristus-energia haastoi minua katsomaan, kun hän kuoli raakojen tappajien käsiin, ja silti luottamaan siihen meitä suurempaan voimaan, että korkeampi viisaus ohjaa meitä kaikkia. 

Kun annoin itseni ja suruni tälle korkeammalle viisauden lähteelle, heräsin syvällä sisimmässäni. Se herätti korkeamman minäni ja sai sen tulemaan esiin tuolloisen maallisen elämäni ajaksi. Aloin todella tajuta, että sitä sisäistä rauhaa ja vapautta, jota te kaikki niin kaipaatte, ei voida koskaan saavuttaa elämää kontrolloimalla. Kuitenkin äitiys on teidän kulttuurissanne yhdistetty tarrautumiseen ja kontrollointiin. Sanotaan, että hyvä äiti menee vaikka läpi harmaan kiven lastensa takia eikä koskaan lakkaa taistelemasta heidän puolestaan. Vaikka pyyteetön rakkaus joskus näyttääkin sinnikkyydeltä ja leppymättömyydeltä, minulle aito äitiys merkitsi sitä, että päästin irti peloistani ja odotuksistani Joshuan suhteen. Suurin saavutukseni oli siinä, että päästin irti Joshuasta ja annoin hänen olla oma itsensä. Vasta silloin pystyin tajuamaan sen suunnattoman kauneuden ja puhtauden koskien sitä, kuka hän oli ja mitä hän edusti. Vasta silloin pystyin todella olemaan hänen tukenaan, hänen vertaisenaan, sielunkumppanina, äitinä sanan henkisessä merkityksessä. Tämä oli minun raskain tehtäväni: oppia olemaan henkinen äiti ja päästämään irti maallisen äidin tunteista.

Kun kuolin silloisessa elämässäni ja tulin tälle puolelle, olin toisaalta väsynyt ja loppuun kulunut. Olin kokenut niin paljon, niin monia emotionaalisia ylä- ja alamäkiä. Mutta toisaalta tunsin rikastuneeni paljon. Suuri valo oli koskettanut minua ja sen kautta korkeampi minäni pystyi tulemaan esiin ja ilmentymään Maan päälle. Olin päästänyt irti, olin lopultakin hyväksynyt, että asiat olivat niin kuin ne olivat. Päästin irti maallisesta äitiydestäni (huolehtivan, kontrolloivan äitiyden merkityksessä) ja tulin äidiksi henkisessä mielessä.

Teitä kaikkia pyydetään tulemaan henkiseksi äidiksi itsellenne. Te kaikki ponnistelette kovasti tiettyjen negatiivisten itsenne osien kanssa. Ne ovat emotionaalisia tukoksia tai negatiivisia uskomuksia itsestänne. Yrittäkää katsoa niitä henkisen äidin silmin: ei sellaisen äidin, joka haluaa ratkaista ne kaikki, vaan äidin, joka näkee teidät ja joka tunnistaa teidän ainutlaatuisen energianne. Äiti, joka ei halua muuttaa teitä, vaan kunnioittaa teitä sellaisina kuin olette. Tuntekaa sellaista äidin energiaa hetken aikaa. Voitte aistia tämän energian säteilevän minusta, mutta se ei ole minun. Minä en omista sitä. Kyse on enemmänkin värähtelystä tai tietoisuuden tasosta, jolle minun oli noustava vapauttaakseni itseni. Se on universaalia ja se on teidän kaikkien saavutettavissanne. Se on teidän perintönne, sillä teidän kaikkien on tarkoitus tulla henkiseksi äidiksi sisimmässänne olevalle Kristus-lapselle.

Pääsette käsiksi henkisen äitiyden energiaan lakkaamalla hetkeksi ratkaisemasta ongelmia ja vain katsomalla niitä, antamalla niiden olla jonkin aikaa. Pystyttekö saamaan kokoon itsenne rakastamisen ja arvostamisen tunnetta samalla kun teillä on jokin ongelma? Siitä se alkaa.

Muistakaa, kuinka äiti katsoo vastasyntynyttä lastaan. Toisaalta on fyysistä likellä olemisen läheisyyttä ja toisaalta ikään kuin katsotte lasta kaukaa, sillä teidät täyttää syvä kunnioitus pelkkää lapsen olemuksen ihmettä kohtaan. 

Noin pieni olento ja silti kokonainen ja täydellinen, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Kypsä sielu, jonka on seurattava omaa polkuaan elämässä. Siinä vasta ihme!

Uskaltakaa nyt katsoa itseänne tällä tavoin. Ottakaa vähän etäisyyttä itseenne ja ymmärtäkää, kuinka te olette kulkeneet omaa polkuanne koko elämänne ja kuinka te olette aina yrittäneet rakentaa tyydyttävää todellisuutta itsellenne. Vaikka teette virheitä, kuten te niitä kutsutte, te yritätte parhaanne luodaksenne onnellisuutta tai löytääksenne tien pois tuskasta ja epätoivosta. Antakaa itsellenne mahdollisuus ja sallikaa suurpiirteisesti itsellenne näitä virheitä. Te ette ole täällä ollaksenne täydellisiä. Siitä tulisi itse asiassa melko ikävystyttävää. Te olette täällä elääksenne ja kokeaksenne ja mennäksenne kokemustenne läpi tuntien ihmetystä, vaikka kokemukset olisivatkin negatiivisia.

Pahin asia, mikä teille voi sattua ihmisinä, on se, kun te lakkaatte menemästä eteenpäin, kun ette ole avoimia uusille kokemuksille enää. Näin käy, kun juututte täysin johonkin ongelmaan tai uskomusjärjestelmään. Aina kun tunnette jääneenne jumiin ettekä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin passiivisesti kestää elämänne surkeutta, silloin olette henkisesti kuolleita. Elämässänne ei enää ole tilaa, ei ilmaa hengittää, ei ihmeen tuntua. 

Jos tilanne on tämä, yrittäkää ottaa vähän etäisyyttä tilanteeseen tai ongelmaan. Yrittäkää hengittää sen ympäri. Kuvitelkaa, että ongelmalla on jokin paikka kehossanne, esimerkiksi siellä missä tuntuu kireyttä tai kipua, ja antakaa hengityksenne virrata sitä paikkaa kohti ja ympäröikää se avaralla tilalla. Tuntekaa ilman pehmeä tuulahdus ympäröimässä kireää ja jännittynyttä energiaa, ja tunnistakaa sielunne alkuperäinen kipinä siinä. Se on puhdas tietoisuus ja ihmeen tunne. Muistakaa, että olonne täällä on vain väliaikaista, teidän ei tarvitse ottaa sitä niin vakavasti! Tämä on peliä, suurta peliä, ja silmänräpäyksessä olette takaisin toisella puolella, ja te muistatte. Teidän ei tarvitse tehdä kaikesta niin raskasta, tämä on vain yksi hetki ajassa. Hengittäkää sisään tilaa ja laajentakaa itseänne, avatkaa itseänne ja nouskaa kyseisen ongelman yläpuolelle. Te olette paljon mahtavampi kuin se. Tuntekaa, kuinka asiat alkavat jälleen liikkua siinä tilassa, jonka luotte hengityksellänne. 

Jos tuntuu kerta kaikkiaan mahdottomalta löytää tilaa sisimmästänne, yrittäkää liikkua fyysisesti. Tehkää mitä vain, mutta älkää ajatelko sitä ongelmaa. Menkää ulos, lähtekää kävelylle, keskittäkää huomionne johonkin muuhun saadaksenne energian liikkeelle, saadaksenne jälleen yhteyden hengityksen virtaan, ihmeen tunteeseen, siihen valoon, joka te olette. Jättämällä ongelman pois mielestänne saatte uusia vastauksia, uusia näköaloja. Vastaukset eivät koskaan tule tahdostanne tai mielestänne. Jos vaatimalla vaaditte, että "minun on keksittävä mitä minun pitää tehdä", silloin te painostatte itseänne ja menette jumiin. Vastaus tulee aina silloin, kun laajennatte ja avaatte tietoisuuttanne, ettekä kavenna sitä keskittymällä ankarasti. Ja mikäli teillä on pakonomainen ja levoton mieli ettekä näytä pystyvän päästämään irti, liikkukaa fyysisesti – menkää juoksulenkille, kävelemään tai uimaan tai ihan mitä tahansa. Fyysinen liikkuminen tyynnyttää päässänne olevan energian.

Ottamalla yhteyttä sisimmässä olevaan henkiseen äitiin te voitte taas antaa itsellenne vähän tilaa. Otatte yhden askeleen taaksepäin, päästätte irti itsenne arvostelusta, ja silloin saatte uutta tilaa olla. Negatiivisille asioille annetaan myös tilaa, sillä teissä oleva äiti tajuaa, että niilläkin on jokin syy ja ne johtuvat jostakin tietystä menneisyyden seikasta. Kun tunnette itsenne hyvin surulliseksi ja pettyneeksi, kuvitelkaa äidin käsi olkapäällenne. Tuntekaa hänen kevyt mutta silti lohduttava kosketuksensa. Oikean äidin tarvitsee vain katsoa teitä ja nähdä lävitsenne yhdellä silmäyksellä lohduttaakseen teitä. Antakaa tämän lohdutuksen olla kanssanne, laskeutuen taivaasta ja nousten syvältä sisältänne. Vakuuttakaa itsellenne, tietäkää, että teillä on kaikki hyvin: te teette parhaanne, ja on sallittua tehdä virheitä. Virheet ovat osa tätä peliä. Antakaa itsellenne vähän pelivaraa elämiseen: valintojen tekemiseen, virheiden tekemiseen ja sitten taas uusien valintojen tekemiseen. Siitä elämisessä on kyse. Jatkuva liikkuminen ja kasvaminen ja keksiminen ja ihmeen aistiminen tulee sen mukana. Elämisen taidossa on kyse valitsemistilan löytämisestä kaikelle sille, mitä teille tapahtuu. Jos te löydätte sen tilan, missä teillä on vapaus valita tapa, millä koette jonkun asian, te olette elämän mestareita Maan päällä. Asiat helpottuvat jopa synkissäkin olosuhteissa, ja saatte vastauksia, joita te (teidän mielenne) ette olisi odottaneet. Te sallitte vallan elämän taialle. 

Minä asustan nyt vapauden ja luovan ilon valtakunnassa. Maallisen elämän taakat eivät enää ole harteillani ja minä nautin luonanne vierailemisesta, yhteyden ottamisesta teihin sydämestä käsin. Haluan painottaa teille, että te voitte saada saman vapauden ja ilon omalla ainutlaatuisella tavallanne, jopa Maan päällä ollessanne. Vapaus on nyt teidän kaikkien ulottuvillanne, jos uskallatte päästää irti ja luottaa teitä opastavaan rakkauden käteen. Nyt on aika juhlia elämää. Antakaa valon, ilman ja tilan tulla elämäänne, jotta se saa jälleen virrata jumalallisen sielunne rytmiin.  

 © Pamela Kribbe 2008

www.jeshua.net