Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
28.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ystävät,
Kenties aloititte uuden ajan ja uuden maan matkanne täynnä autuasta viattomuutta. Odotitte siirtymän tapahtuvan helposti muutamassa päivässä tai kuukaudessa.
Sen sijaan prosessi kuluttaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin ajattelitte mahdolliseksi, kun alussa päätitte siirtyä pelosta rakkauteen. "Miten vaikeaa se voi olla?" Tosiaankin.
Voivottelette nyt etenemistänne tai sen puutetta. Tässä vaiheessa kumpikaan ei näytä innostavalta.
Sopiva analogia on, että olette ensimmäisen maailmansodan sotilas Ranskan juoksuhaudoissa ja yksikkönne on vaatinut muutaman jalan verran savea - ystävien ja oman mielenrauhanne kustannuksella. Maanne puolesta taisteleminen näytti jännittävältä, kun saavuitte. Nyt tuskin maltatte odottaa sodan loppumista. Ylä- ja alamäet, fyysinen epämukavuus ja kaiken sen puute, mistä haluatte puhua, testaa vain sieluanne. Ette enää välitä, kuka voittaa, kunhan pääsette kotiin.
Tällainen ei ole totta kaikille teille siirtymän "juoksuhaudoissa", mutta se on totta riittävälle määrälle antamaan yleisnäkymän - ja vähän toivoa. Tietäkää, että miljoonat ovat liittyneet seuraanne iloliikkeeseenne.
Monet teistä voivat nähdä vain lyhyen matkan eteensä. Teillä ei ole aavistustakaan, miten monia on takananne - jos ketään.
Viime viikosta uuteen aikaan ja uudelle maapallolle siirtyvien lukumäärä on lisääntynyt miljoonilla. Ette ole enää yksin tai yksi harvoista. Tunnetteko nämä uudet "joukot" välittömästi? Ei - olette niin taisteluväsyneitä, että laitatte vain tossua toisen eteen.
Kenties ajatuksemme ovat liian dramaattisia nykytodellisuuteenne.
Se mistä puhumme, vastaa komentajaa, joka saa uusia ja kokemattomia joukkoja sotatempaukseen ja päättää sen sijaan käyttää taisteluväsyneitä joukkoja. Se on mahdollista - mutta miksi?
Miksi komentaja pakottaisi uupuneet, mutta harjaantuneet joukot jatkamaan, kun miljoonat odottavat kärsimättömästi vuoroaan ihannoida itseään ja maataan? Taisteluväsyneet joukot tietävät, että prosessissa on vähän ihannointia - pelkästään tossua toisen eteen, kunnes loppu/valo näkyy.
Te olette noita taisteluväsyneitä joukkoja. Olette taistelleet - kyllä taistelleet - löytääksenne paikkanne tässä ihmeellisessä uuden ajan siirtymässä. Vaikkei teillä ollut aavistustakaan, mihin päätyisitte - paitsi epämääräinen lupaus ilosta - keräsitte rohkeutenne ja jatkoitte siirtymistä eteenpäin kysymyksistä, huolista ja kyllä, peloista huolimatta. Tunsitte olevanne eristynyt, joskus outo ja kuitenkin laahustitte monien fyysisten tai tunnetraumojen läpi.
Kaikki tämä kuulostaa hyvin masentavalta, eikö vain? Mutta se on ollut todellisuuttanne jonkin aikaa. Siirryitte eteenpäin ilon lupauksen ja sen sisäisen tunteen vuoksi, että teidän täytyy.
Tämä ei maahistorianne perspektiivistä ole kovin erilaista kuin värväytyminen armeijaan uskoen, että maanne on sen ponnistuksen ja tuskan arvoinen.
Kenties teitä kammottaa, että käytämme sota-analogiaa kuvaamaan uuden ajan ja uuden maan siirtymää. Olette liittyneet tähän siirtymäliikkeeseen löytääksenne rauhaa ja rakkautta. Onko tuo ajatus yhtään erilainen kuin niillä sotilailla, jotka taistelivat saman puolesta maan ollessa 3D-ulottuvuudessa? Olette käyneet monia samanlaisia taisteluja menneisyydessä, pelkästään fyysisissä ulottuvuuksissa.
Teidän on aika luopua sota-analogioistanne. Tämä siirtymä ei ole enää ryhmätoimintaa. Se on yksinäistä siirtymistä siihen, mikä tuntuu parhaalle teistä. Teidän ei tarvitse kouluttaa uusia joukkoja tai taistella heidän taistelujaan. Ainoa roolinne on jatkaa siirtymistä iloon ja rakkauteen.
Olemme tehneet dramaattisia toteamuksia, koska monet ovat nyt liittymässä valotyöntekijöiden "vankkurikaravaaniin". Ja he odottavat täysin, että huolehditte heistä traumojen, pelkojen ja kyllä, taistelujen aikana. Sillä te olette "hyviä ihmisiä", jotka ottavat heitä kädestä ja johtavat pahimman läpi - oman uupumisenne kustannuksella.
Teillä ei ole energiaa huolehtia. Eikä teillä ole tarvetta olla uhri. Lähes valmiin siirtymänne pysäyttäminen auttaaksenne toisia matkan varrella kuulostaa jalolta, mutta teillä ei ole energiaa siihen. Eivätkä seuraajat tarvitse ketään pelastamaan heitä itseltään. Sillä tätä te tekisitte. Heidän on löydettävä oma olemuksensa. Se ei ole teidän roolinne. Mikä tärkeintä, teillä ei ole nyt energiaa kouluttaa ketään tai huolehtia kestään.
Te, edistyneet valotyöntekijät, olette uupuneita. Teidän täytyy kokea iloa - ei toisten tuskaa, kun he kehittyvät syvimpien pelkojensa läpi.
Jotkut teistä haluavat treenata tai opettaa "vasta tehtyjä" valotyöntekijöitä. Jos se tuntuu iloiselta teistä, niin tehkää kaikin mokomin.
Valtaosalla teistä on muita asioita, joita haluatte tutkia. Teillä ei ole mitään tarvetta tutkia lisää omaa tuskaanne, pelkoanne, vihaanne - tai jonkun rakkaanne. Olette väsynyt. Ja oikeutetusti niin. Olette siirtyneet pelkojenne läpi ja tarvitsette lepoa, ennen kuin päätätte siirtyä seuraavaan tutkimusulottuvuuteenne. Siihen ei sisälly meneminen rintamalinjan taakse, kun ystävät ja rakkaat pyytävät apuanne, jotta heidän ei tarvitse kokea kaikkea, mitä te koitte.
He eivät siirry uuteen aikaan ja uudelle maapallolle, ennen kuin tutkivat pelkojaan - mutta te tiedätte tämän. He odottavat täysin, että annatte heille oikopolun - huolehditte heistä.
Roolinne edistyneenä valotyöntekijänä on liikkua jatkuvasti eteenpäin - jättäen kenties viisaus- ja energiavanan taaksenne - mutta ei palata eturintamaan taistelemaan uusien valotyöntekijöiden taisteluja heidän puolestaan.
Viisaus- ja valovanaanne saattaa sisältyä kirjoitettua materiaalia tai se on vain sallimista toisten olla pelossa, kun he siirtyvät "sielunsa pimeän yön" läpi. Te ette voi tehdä sitä kenenkään puolesta - yhtään sen enempää kuin voitte oppia lukemaan jonkun toisen puolesta.
Teidän on aika siirtyä iloon huolehtimatta, että veljenne, äitinne, ystävänne tai rakastajanne ei selviä siirtymästään läpi. Se on heidän huolensa, ei teidän.
Lopetamme nyt rakkauden ja parannuksen sanoille teille, valotyöntekijät jotka olette taistelleet urheasti. Salli itsesi levätä tietäen, että niillä jotka seuraavat, on paljon enemmän informaatiota ja kyllä, monia roolimalleja enemmän kuin sinulla. Lepää vähän ennen seuraavaa suurta seikkailuasi tietäen, ettei sinun tarvitse palata koskaan juoksuhautoihin. Niin olkoon.
Kenties aloititte uuden ajan ja uuden maan matkanne täynnä autuasta viattomuutta. Odotitte siirtymän tapahtuvan helposti muutamassa päivässä tai kuukaudessa.
Sen sijaan prosessi kuluttaa enemmän aikaa ja energiaa, kuin ajattelitte mahdolliseksi, kun alussa päätitte siirtyä pelosta rakkauteen. "Miten vaikeaa se voi olla?" Tosiaankin.
Voivottelette nyt etenemistänne tai sen puutetta. Tässä vaiheessa kumpikaan ei näytä innostavalta.
Sopiva analogia on, että olette ensimmäisen maailmansodan sotilas Ranskan juoksuhaudoissa ja yksikkönne on vaatinut muutaman jalan verran savea - ystävien ja oman mielenrauhanne kustannuksella. Maanne puolesta taisteleminen näytti jännittävältä, kun saavuitte. Nyt tuskin maltatte odottaa sodan loppumista. Ylä- ja alamäet, fyysinen epämukavuus ja kaiken sen puute, mistä haluatte puhua, testaa vain sieluanne. Ette enää välitä, kuka voittaa, kunhan pääsette kotiin.
Tällainen ei ole totta kaikille teille siirtymän "juoksuhaudoissa", mutta se on totta riittävälle määrälle antamaan yleisnäkymän - ja vähän toivoa. Tietäkää, että miljoonat ovat liittyneet seuraanne iloliikkeeseenne.
Monet teistä voivat nähdä vain lyhyen matkan eteensä. Teillä ei ole aavistustakaan, miten monia on takananne - jos ketään.
Viime viikosta uuteen aikaan ja uudelle maapallolle siirtyvien lukumäärä on lisääntynyt miljoonilla. Ette ole enää yksin tai yksi harvoista. Tunnetteko nämä uudet "joukot" välittömästi? Ei - olette niin taisteluväsyneitä, että laitatte vain tossua toisen eteen.
Kenties ajatuksemme ovat liian dramaattisia nykytodellisuuteenne.
Se mistä puhumme, vastaa komentajaa, joka saa uusia ja kokemattomia joukkoja sotatempaukseen ja päättää sen sijaan käyttää taisteluväsyneitä joukkoja. Se on mahdollista - mutta miksi?
Miksi komentaja pakottaisi uupuneet, mutta harjaantuneet joukot jatkamaan, kun miljoonat odottavat kärsimättömästi vuoroaan ihannoida itseään ja maataan? Taisteluväsyneet joukot tietävät, että prosessissa on vähän ihannointia - pelkästään tossua toisen eteen, kunnes loppu/valo näkyy.
Te olette noita taisteluväsyneitä joukkoja. Olette taistelleet - kyllä taistelleet - löytääksenne paikkanne tässä ihmeellisessä uuden ajan siirtymässä. Vaikkei teillä ollut aavistustakaan, mihin päätyisitte - paitsi epämääräinen lupaus ilosta - keräsitte rohkeutenne ja jatkoitte siirtymistä eteenpäin kysymyksistä, huolista ja kyllä, peloista huolimatta. Tunsitte olevanne eristynyt, joskus outo ja kuitenkin laahustitte monien fyysisten tai tunnetraumojen läpi.
Kaikki tämä kuulostaa hyvin masentavalta, eikö vain? Mutta se on ollut todellisuuttanne jonkin aikaa. Siirryitte eteenpäin ilon lupauksen ja sen sisäisen tunteen vuoksi, että teidän täytyy.
Tämä ei maahistorianne perspektiivistä ole kovin erilaista kuin värväytyminen armeijaan uskoen, että maanne on sen ponnistuksen ja tuskan arvoinen.
Kenties teitä kammottaa, että käytämme sota-analogiaa kuvaamaan uuden ajan ja uuden maan siirtymää. Olette liittyneet tähän siirtymäliikkeeseen löytääksenne rauhaa ja rakkautta. Onko tuo ajatus yhtään erilainen kuin niillä sotilailla, jotka taistelivat saman puolesta maan ollessa 3D-ulottuvuudessa? Olette käyneet monia samanlaisia taisteluja menneisyydessä, pelkästään fyysisissä ulottuvuuksissa.
Teidän on aika luopua sota-analogioistanne. Tämä siirtymä ei ole enää ryhmätoimintaa. Se on yksinäistä siirtymistä siihen, mikä tuntuu parhaalle teistä. Teidän ei tarvitse kouluttaa uusia joukkoja tai taistella heidän taistelujaan. Ainoa roolinne on jatkaa siirtymistä iloon ja rakkauteen.
Olemme tehneet dramaattisia toteamuksia, koska monet ovat nyt liittymässä valotyöntekijöiden "vankkurikaravaaniin". Ja he odottavat täysin, että huolehditte heistä traumojen, pelkojen ja kyllä, taistelujen aikana. Sillä te olette "hyviä ihmisiä", jotka ottavat heitä kädestä ja johtavat pahimman läpi - oman uupumisenne kustannuksella.
Teillä ei ole energiaa huolehtia. Eikä teillä ole tarvetta olla uhri. Lähes valmiin siirtymänne pysäyttäminen auttaaksenne toisia matkan varrella kuulostaa jalolta, mutta teillä ei ole energiaa siihen. Eivätkä seuraajat tarvitse ketään pelastamaan heitä itseltään. Sillä tätä te tekisitte. Heidän on löydettävä oma olemuksensa. Se ei ole teidän roolinne. Mikä tärkeintä, teillä ei ole nyt energiaa kouluttaa ketään tai huolehtia kestään.
Te, edistyneet valotyöntekijät, olette uupuneita. Teidän täytyy kokea iloa - ei toisten tuskaa, kun he kehittyvät syvimpien pelkojensa läpi.
Jotkut teistä haluavat treenata tai opettaa "vasta tehtyjä" valotyöntekijöitä. Jos se tuntuu iloiselta teistä, niin tehkää kaikin mokomin.
Valtaosalla teistä on muita asioita, joita haluatte tutkia. Teillä ei ole mitään tarvetta tutkia lisää omaa tuskaanne, pelkoanne, vihaanne - tai jonkun rakkaanne. Olette väsynyt. Ja oikeutetusti niin. Olette siirtyneet pelkojenne läpi ja tarvitsette lepoa, ennen kuin päätätte siirtyä seuraavaan tutkimusulottuvuuteenne. Siihen ei sisälly meneminen rintamalinjan taakse, kun ystävät ja rakkaat pyytävät apuanne, jotta heidän ei tarvitse kokea kaikkea, mitä te koitte.
He eivät siirry uuteen aikaan ja uudelle maapallolle, ennen kuin tutkivat pelkojaan - mutta te tiedätte tämän. He odottavat täysin, että annatte heille oikopolun - huolehditte heistä.
Roolinne edistyneenä valotyöntekijänä on liikkua jatkuvasti eteenpäin - jättäen kenties viisaus- ja energiavanan taaksenne - mutta ei palata eturintamaan taistelemaan uusien valotyöntekijöiden taisteluja heidän puolestaan.
Viisaus- ja valovanaanne saattaa sisältyä kirjoitettua materiaalia tai se on vain sallimista toisten olla pelossa, kun he siirtyvät "sielunsa pimeän yön" läpi. Te ette voi tehdä sitä kenenkään puolesta - yhtään sen enempää kuin voitte oppia lukemaan jonkun toisen puolesta.
Teidän on aika siirtyä iloon huolehtimatta, että veljenne, äitinne, ystävänne tai rakastajanne ei selviä siirtymästään läpi. Se on heidän huolensa, ei teidän.
Lopetamme nyt rakkauden ja parannuksen sanoille teille, valotyöntekijät jotka olette taistelleet urheasti. Salli itsesi levätä tietäen, että niillä jotka seuraavat, on paljon enemmän informaatiota ja kyllä, monia roolimalleja enemmän kuin sinulla. Lepää vähän ennen seuraavaa suurta seikkailuasi tietäen, ettei sinun tarvitse palata koskaan juoksuhautoihin. Niin olkoon.
Aamen.
TEIDÄN EI TARVITSE PALATA JUOKSUHAUTOIHIN
-----------
TEIDÄN EI TARVITSE PALATA JUOKSUHAUTOIHIN
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa,
lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman
elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio
omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi
ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin
pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti